Riskienottoa..

Perjantai, viides päivä reissussa.

Tosi nopeasti aika on kyllä mennyt, tosin melkoisella säpinällä tässä on edettykkin. =)
Eilinen siirtymä Tukholmasta Linköpingiin oli hieman lyhyempi kuin aikaisemmin, mutta päätin matkalla että en lähde enää liftaamaan Jönköpingiin, vaan lopetan liftauksen jo hyvissä ajoin ja lepäilen hieman.

Lepo tekikin hyvää ja aamulla olo oli pirteä.
Perjantain suunnitelmana oli edetä vain Jönköpingiin asti.
Siellä minulla oli seuraava hosti tiedossa  ja voisin hengähtää siellä myös päivän.
Tai mikäli saisin suoran kyydin etelämmäs Helsingborgiin tai Malmöön, skippaisin Jönköpingin suosiolla.

Liikkeelle lähdin vasta noin puolenpäivän aikaan koska siirtymä olisi lyhyt. Kävelin muutaman kilometrin paikkaan josta moottoritie alkoi.
Siinä olisi mitä ilmeisemmin sopivin paikka liftaukselle tässä kaupungissa. Ainakin hitchwikin perusteella.
Moottoritien alussa olikin hieman leveämpi piennarkaistale ja paikka olisi sen puolesta erinomainen liftaukseen.
Kuten Tukholmassakin jo huomasin, nämä suuret moottoritiet eivät oikein suosi liftareita.
Turvalliset, tai millään muotoa hyvät paikat ovat todella harvassa.
Mielenkiinnolla jäinkin peukku pystyssä tien reunaan ja mietin että kumpihan tulee ensin, sopiva kyyti vai poliisit.
Tällä kertaa onneksi kyyti. :) eli aivan hyvä spotti oli kyseessä.
Matka jatkui jonkin matkaa paikkaan nimeltä Mjölby.
Kuljettaja vei minut paikkaan jossa oli huoltoasema ja useita ruokapaikkoja kuten mäkkäri ja scanburger.


Joten pieni mahdollisuus voisi olla että saisin esimerkiksi joltain rekkakuskilta kyydin vaikka Malmöön asti.
Jäinkin heti tien varteen odottamaan, koska autoliikennettä oli paikassa tosi paljon enkä halunnut hukata hetkeäkään.
Eipä aikaakaan kun eräs henkilöauto pysähtyi viereeni.
Sellaisen mielenkiintoisen huomion tein että auton tankin luukku oli auki ja korkki roikkui ulkona.
Vänkärin oven aukaisi tavallisen näköinen hieman ruttuinen ja vaaleahiuksinen vanhempi ruotsalaisrouva.
Ilmoitinkin hänelle heti avoimesta korkista, jonka autoa ajava mies oli mitä ilmeisemmin ajatuksissaan jättänyt auki.
Pariskunta vaikutti kuitenkin ihan tolkulta ja he olivat menossa Jönköpingin ohi, joten hyppäsin kyytiin.
Matka sujui mukavasti, välillä sain mielenkiintoista tietoa mm Jönköpingin vieressä olevasta valtavasta järvestä.
Järvi näkyikin tien vierellä  aika ajoin, kuulemma järven ympäri järjestetään vuosittain pyöräilykilpailukin. Vinkki pyöräilyväelle.! :P

Matkan aikana pariskunta kertoi olevansa matkalla hieman Jönköpingistä etelään.
Mielessäni alkoikin pyörimään ajatus siitä että ottaisinko riskin ja koittaisin päästä Helsingborgiin asti vai tyytyisinkö vain jäämään Jönköpingiin.
Tietysti valitsin tuon ensimmäisen vaihtoehdon, joten riskillä mennään! Seikkailuhan tämä on. =)
Pariskunta jätti minut noin 10km Jönköpingin jälkeen olevalle huoltoasemalle ja toivotti hyvää matkaa.
Pihalla rustailin nopeasti uuden kyltin, koska määränpää olikin taas uusi.


Tämän jälkeen päätin käydä kysymässä ruokaa vieressä olevasta ravintolasta, mutta tällä kertaa tuloksetta.
Siirryinkin kyltin kanssa huoltsikalle, kävelin sisälle ja huomasin hyllyjen välissä miehen joka vaatteiden perusteella oli rekkakuski.
Menin miehen luo, näytin kylttiä ja kysyin olisiko hän menossa samaan suuntaan.?
"Joo Helsingborgiin" :D
Miten helppoa tämä liftarin elämä taas olikaan, riski kannatti tällä kertaa ja matka taittui rennosti rekan kyydillä kohti Helsingborgia.
Rekkakuski osasi vain vähän englantia ja välillä hän laittoikin radion isommalle ja kuunteli musiikkia.
Matka oli pitkä ja väsyttävä, kuski sanoikin minulle että saisin nukkua hytin takaosassa olevassa sängyssä jos tahdon.
Kuinka houkuttava ajatus, mutta ajattelin että on kohteliaampaa olla hereillä ja rupatella muutama lause aina välillä.
Minulla ei ollut vielä yöpaikkaa tiedossa tulevaksi yöksi ja mietin että ehkä olisi hyvä koittaa päästä Malmöön asti.
Tai ainakin päästä nettiin jossain matkan varrella tarkistamaan olisiko couchsurfingin sivuilla kukaan laittanut viestiä.
Rekkakuski jätti minut noin puoliväliin Helsingborgia ja Malmöä, huoltoasemalle paikassa nimeltä Glumslöv.

Huoltoasema oli siitä hyvä että siellä oli ilmainen wifi, pääsin siis nettiin. Yhtään viestiä sohvapaikan tarjoajilta ei vain näkynyt.
Laitoinkin pikaisesti viestiä Malmön ryhmään että tarvitsisin kiperästi yöpaikkaa.
Tämän jälkeen päätin jatkaa liftausta, kello oli noin kuusi iltapäivällä ja kohta alkaisi jo hämärtää.


Kyyti Malmöön olisi siis mukava saada nopeasti.
Jonkun tovin kerkesin huoltamon vieressä kyltti kädessä seisoa kunnes eteeni pysähtyi eräs auto.
Kuljettaja kertoi menevänsä Malmöön, pari kertaa mietin otanko kyydin vai ei, koska kyseessä oli romaneja. :)
Autossa oli kaksi noin 40-50 vuotiasta romanimiestä ja yksi noin 20 vuotias. Nuorin miehistä puhui jonkun verran englantia, vanhemmat miehet todella vähän.
Hetken tilannetta arvioituani totesin että hyppään kyytiin.
Tunnelma autossa oli leppoinen, romaniankielinen musiikki pauhoi kovalla äänellä ja miehet olivat iloisia.
Nuori mies kertoi että hän asui Helsingissä ja että he olivat lomamatkalla Malmössä.
Mitä se ikinä sitten tarkoittikaan....
Koko matkan ajan tarkkailin tavaroitani hyvin tarkkaan ja olin valppaana, mikäli jotain poikkeavaa tapahtuisi, tai mikäli miehet suuntaisivatkin johonkin ihan muualle kuin Malmön keskustaan.
Ulospäin koitin kuitenkin näyttää rennolta ja rauhalliselta.
Nuoren miehen kanssa välillä juttelin kaikenlaista ja kerroin millaisella reissulla olin.
Eivät ehkä yrittäisi ryöstää minua kun tietävät että matkustan ilman rahaa. ;) Hehh.
Keskusta-alueelle päästyämme nuori mies kysyi mihin haluaisin jäädä, sanoin heille että mihin vain, sillä suuntaisin keskustan ravintoloihin kysymään ilmaista ruokaa.
Tilanne alkoi vaikuttamaan hieman oudolta kun kuljettaja jatkoikin vain ajamista, vaikka matkan varrella sanoin jo pariin otteeseen että "tässä olisi hyvä paikka minulle"

Kuljettaja sanoi minulle ajavansa keskustassa olevalle huoltamolle ja voisi jättää minut siellä kyydistä. Matkan varrella kuitenkin tokaisin vielä kerran että voisivatko he jättää minut kyydistä paikassa jossa oli useita ravintoloita.
Nuori mies sanoi jotain kuljettajalle ja auto pysähtyi.
Nappasin nopeasti tavarani tarkkailin tilannetta, kiitin miehiä kyydistä ja nousin autosta. Tilanne oli kuitenkin rauhallinen ja miehet käyttäytyivät koko ajan normaalisti.
Ehkäpä turvallisuusalan opinnoista oli hyötyä tässäkin tilanteessa.
Myös kuljettaja nousi autosta ja yritti kovasti kysyä minulta rahaa bensaan, selitin hänelle että antaisin kyllä muuten mutta tässä reissussa minulla ei ollut yhtään rahaa mukana.
Onneksi saman asian olin nuoremmalle miehelle selittänyt ja hän tuntui ymmärtävän asian.
Toivotin miehille hyvää jatkoa ja lähdin kävelemään.
Nurkan takana kiihdytin vauhtia ja pariin kertaan vilkuilin taakseni.
Miehiä ei kuitenkaan näkynyt ja tilanne oli ohi.
Ehkä ensi kerralla en kuitenkaan vastaavaan kyytiin lähde.
Mutta ei pitäisi myöskään leimata jotain ihmisväestöä.


Huoleni eivät kuitenkaan loppuneet tähän, nyt olin vihdoin Malmössä, muttei minulla edelleenkään ollut yöpaikkaa tiedossa. :D
Eräällä nurkalla löysin wifi-yhteyden ja pääsin tarkistamaan couchsurfingista viestit.
Olikin mahtavaa huomata että aikaisemmin huoltamolla lähettämääni viestiin oli tullut yksi vastaus.
Ei siis ehkä tarvitsisi pyöriä kaupungilla yötä.

Mahdollinen hosti kertoi viestissään että asuu kaupunginosassa nimeltä nimeltä Limhamn. Hän pyysi minua lähettämään hänelle yksityisviestin mikäli yöpaikkaa vielä tarvitsisin.
Kirjoitinkin hänelle nopeasti viestiä jonka jälkeen lähdin kävelemään kohti kyseistä kaupunginosaa, kävelymatkaa kyseiseen paikkaan olisi noin 7km.
Muutaman korttelin käveltyäni päätin pistäytyä kebabpaikassa kysymässä ruokaa ja myyjä telikin minulle pienen kebabrullan.
Taas sain hieman purtavaa ja energiaa kävelyyn.
Pian totesin että minun olisi löydettävä nopeasti uusi wlan-yhteys, jotta pääsisin katsomaan saapuneet viestit ja saisin tietää tulevan yöpaikkani tarkan osoitteen. Tyhmä moka oli tietysti lähteä edellisestä paikasta kävelemään ennen kun sain tarkan osoitteen tietooni.
Mutta väsyneenä ajattelin että voisin kävellä hieman lähemmäs kohti oikeaa kaupunginosaa samalla kun odotin vastausta.
Pian huomasinkin edessäni kahvilan jonka myyjä oli juuri pihalla järjestelemässä terassia. Menin kysymään olisiko heillä mahdollisesti ilmaista wifiä, myyjä totesi että heillä ei ole mutta osoitti toisella puolella tietä olevaa kauppakeskusta ja käski kokeilla sieltä.
Myyjä puhui hyvin englantia joten päätin jälleen kertoa tarinani ja kysyä hieman ruokaa. Myyjä kävikin sisällä liikkeessä ja toi minulle pari täytettyä leipää. =) Nyt minulla olisi evästä seuraavallekkin päivälle.
Jatkoin matkaani ostoskeskukseen ja aulaan päästyäni huomasin että ilmainen wifi on käytettävissä.

Mikä parasta, hosti oli vastannut viestiini ja nyt minulla oli hänen tarkka osoitteensa. :)
Kartan mukaan matkaa olisi vielä noin 5 kilometriä, joten tavarat kantoon, mp3-soittimesta musat soimaan ja kävely jatkui.
Loppumatka sujui leppoisasti, tietysti väsymys oli jo kova ja jalkoja sekä hartijoita särki.
Mutta oli todella helpottavaa tietää että minulla on yöpaikka ja olisin pian perillä.
Vastassa oli noin 50-vuotias mies joka asui poikansa kanssa omakotitalossa rauhallisella alueella.
Mies kertoi hullaantuneensa couchsurfingiin ja olikin majoittanut jo yli 40 eri reissaajaa.
Istuimme miehen kanssa tovin keittiössä juttelemassa kaikenlaista, mutta koska päivä oli ollut pitkä, suuntasinkin jo pian nukkumaan.
Mukavaa oli myös kuulla että saisin lepäillä seuraavan päivän heidän luonaan eikä minulla ollut mihinkään kiire.