Ensimmäiset päivät

Vihdoin koitti se hetki kun reissuun oli lähdettävä, tavarat oli pakattuna, jonkinlainen suunnitelma tulevasta ja mieli avoinna.
Puolenpäivän aikaan sain kyydin kaveriltani liminkaan johon jäin peukalo pystyssä odottamaan kyytiä. Tiesin että rannikkoa pitkin on paljon kulkijaa, mutten silti voinut tietää kuinka pitkään joutuisin kyytiä odottamaan.

Näköjään en kauaa....
Maksimissaan 5 minuuttia kerkesin bussipysäkillä odottamaan kunnes eräs Raaheen matkalla ollut mies minut jo poimi kyytiin.
Raahessa hyppäsin pois kyydistä ja jäin samantien odottamaan seuraavaa kyyditsijää, tällä kertaa odotin korkeintaan 10min. Matkani jatkui kokkolaan erään venäläissyntyisen rouvan kyydillä.
Kokkolassa rouva jätti minut shell-huoltoasemalle, josta lähdinkin kysymään pientä purtavaa. Huoltoasemalla tapasin paikan päällikön joka tarjosi minulle noutopöydän eväät ilmaiseksi. Lisäksi sain vielä iltapalaksi täytetyn patongin. Oli taas huikeaa huomata kuinka ihmiset ovat ihmeissään kuullessaan että joku on tällaiselle reissulle lähtenyt ja haluavat vielä tukea antamalla ruokaa.
Noutopöydän antimia vedinkin sitten ihan urakalla, kalapihviä myöten.! Normaalistihan en moiseen koskisi pitkällä tikullakaan saati sitten että siitä maksaisin, mutta koska ruoka oli ilmaista, sai kalakin kelvata.

Syötyäni ja hieman levähdettyäni päätin jatkaa matkaani seuraavalle bussipysäkille jossa vuorossa oli maanantain pisin kyydin odotus.
Hurjat 15min..!! Joten matkanteko maanantain osalta sujui leppoisasti. :)

Kokkolasta kyyti järjestyikin jo Vaasaan ja hieman jopa ohikin.
Liftauksessa tapaa kyllä todella erilaisia persoonia, kuulee kaikenlaisia tarinoita ja saa kertoilla omaansa kerta toisensa jälkeen uudestaan. Ja kyllähän se on hieman uuvuttavaa.
Jokaisen kyyditsijän kanssa kun olisi hyvä jotain jutustella, tunti toisensa jälkeen kun puhua pälpättää niin tekisi mieli jo välillä olla hiljaa. Jopa minun. :P
Vaasan/Laihian väliltä oli enää lyhyt matka määränpäähäni ja viimeisen kyydin sain jälleen hyvin nopeasti. Kuljettaja heitti minut noin 2kmn päähän kaverini kodista Tervajoella, joten loppumatkan päätin kävellä. Olin vihdoin perillä.!

Ensimmäisen päivän osalta kaikki kävikin todella helposti, mukavan pehmeä alku reissulle ja ensimmäisille liftauskerroille.

Toinen päivä..

Tiistaiaamuna ennen seitsemää pääsin kaverin kyydillä Tervajoelta Vaasan ABC-huoltoasemalle. Meninkin oitis kysymään itselleni jotain pientä purtavaa, tuloksena ilmainen aamiaisbuffet, NICE.!
Pihalla oli vielä hämärää, eikä mihinkään ollut kiirettä, joten söinkin rauhassa, tein kyltin "Turku/Pori" valmiiksi, tsekkailin fb:n, couchsurfingin ja muut tärkeät sivustot.
Hieman ennen yhdeksää päätin lähteä apsin edustalle kyltti kourassa kysymään kulkijoilta jos joku olisi matkalla oikeaan suuntaan.
Tällä kertaa kyydin saaminen olikin haasteellista ja totesin ettei abc:n edusta ollut se otollisin paikka odotella, 45 min jälkeen kysyinkin eräältä paikalliselta että nakkaisiko hän minut edes hieman eteenpäin. 7km matka oli mielenkiintoinen, klamydian musiikkia nupit kaakossa, sitä todellista pohojalaasta aksenttia ja "ripaus" hulluutta, parhaimmillaan auton nopeus taisi olla yli 140km/h, kuudenkympin alueella. Noh, hengissä siitäkin selvittiin ja peukutus jatkui jälleen kasitien varressa.

Pian alkoikin vaikuttamaan että hyvä onni tuli käytettyä kokonaan edellisenä päivänä.
En tiedä vaikuttiko kyydin saantiin poliisien ratsianpito seuraavalla bussipysäkillä, vai sattuiko ihan muuten vaan hiljaisempi ajankohta.
Noin tunnin hypin, pompin ja viihdytin itseäni tien varressa kunnes sain kyydin taas hieman eteenpäin. Matka jatkui hivenen ahtaasti mersun ja sen sisällä olleiden kivinäytteiden seassa kohti närpiötä.
Mutta juttuseura oli kyllä taas erinomaista. :)


Närpiössä jäin suoraan bussipysäkille odottamaan uutta kyytiä. Jonkin tovin sain taas odottaa kunnes pysäkille kaartoi täysperävaunurekka. Jess.!!
Ajattelin että nyt sattui hyvä tuuri ja toivoinkin että kuski olisi ajamassa mahdollisimman pitkälle, vaikka Turkuun saakka.!
Kuljettaja sanoi olevansa matkalla Poriin, jos vain auto lähtisi vielä käyntiin. Hän oli nimittäin matkan varrella ajanut oikean huoltoaseman ohi pysähtymättä, kun oli jutellut työkaverinsa kanssa puhelimessa. Jonkun kerran kuski yritti virta-avainta kääntää, mutta turhaan. :D :D Epic fail..!!

Onneksi vieressä oli huoltoasema, josta lähdin kuskin mukana hakemaan kanistereilla lisää löpöä, että rekka saataisiin käyntiin ja seuraavalle tankkauspaikalle. 20 litraa tankkiin ja uutta starttailuyritystä. Ja uudelleen ja uudelleen...... eikä mitään.
Reilun puolen tunnin säätämisen jälkeen totesin että minun olisi sama yrittää liftata sillä välin kun kuski koittaa saada auton toimimaan.
Edelleen kyydin saaminen näytti olevan hankalaa, en ollut edennyt juuri yhtään mutta aikaa oli kulunut sitäkin enemmän.
Onneksi päivää oli kuitenkin vielä pitkästi jälellä, eikä mitään hoppua ollut. Vajaan tunnin päästä eräs rouva nappasi minut kyytiin, rekka jäi pysäkille, harmi kyllä.
Rouva oli matkalla Kristiinankaupunkiin, joten kohtalaisen lyhyt siirtymä oli taas edessä. Jättäessään minut tien varteen rouva antoi minulle vielä pari sämpylää ja levyn tummaa suklaata. :) Mahtavaa..


Kerkesin kävellä tien reunassa vain muutaman metrin, kunnes eräs auto käännähti ympäri ja poimi minut kyytiin. =)
Ja mikä parasta, hän oli matkalla Turkuun. Nyt minulla oli siis yksi kyyti koko loppu matkalle. Todella helpottavaa.

Turkuun päästyäni menin läheiselle ABC-huoltamolle odotramaan kaveriani, joka aikoi tulla minua moikkaamaan Salosta.
Odotellessa päätin käydä taas kysymässä olisiko mahdollista saada jotain pientä purtavaa.
Tiskillä myyjä haki esimiehensä paikalle, joka soitti esimiehelleen ja yritti selvitellä mikä linjaus heillä on ruoan antamisen suhteen.
Tällä välin kokki oli vahingossa tehnyt jollekkin asiakkaalle väärän pitsan ja nyt tuo ilmainen känkky odotti hyllyn päällä päätöstä siitä että heitetäänkö se roskiin vai annetaanko minulle. :P
Tuomiota sain hetken odotella vesi kielellä ja lopulta esimies tulikin kertomaan minulle että he eivät valitettavasti saa antaa ruokaa ilmaiseksi. Mutta.! :P Koska kokki oli tehnyt vahinkopitsan juuri sattumalta, he antoivat sen minulle. Nammsss.!
Kinkku, ananas, sinihomejuustokänkky upposikin aika vauhdilla.

Tämän jälkeen iltapäivä sujuikin leppoisasti maha täynnä, kavereiden- ja couchsurfingtuttujen kanssa jutustellessa.



Keskiviikkoaamulla herätys oli taas aika tiukka, puoli 7 aikaan piti lähteä kävelemään Turun keskustan läpi, kohti satamaa.
Ensimmäistä kertaa rinkan painokin alkoi hahmottumaan, mutta onneksi matka oli kuitenkin kohtalaisen lyhyt ja laivalle pääsi kätevästi.

Laivassa kävin tietysti kysymässä, olisiko mitään ruokaa mahdollista saada ilmaiseksi. Tällä kertaa vastaus oli negatiivinen, hieman oletettavissahan se olikin.
Onneksi olin maanantaina saanut kaveriltani hieman yli 50 kruunua ja päätin ostaa itselleni kolmioleivän. Tänään taitaa siis olla hieman niukempi päivä ruoan suhteen, mutta onneksi rinkassa on jokunen proteiinipatukka mukana. :)