Riskienottoa..

Perjantai, viides päivä reissussa.

Tosi nopeasti aika on kyllä mennyt, tosin melkoisella säpinällä tässä on edettykkin. =)
Eilinen siirtymä Tukholmasta Linköpingiin oli hieman lyhyempi kuin aikaisemmin, mutta päätin matkalla että en lähde enää liftaamaan Jönköpingiin, vaan lopetan liftauksen jo hyvissä ajoin ja lepäilen hieman.

Lepo tekikin hyvää ja aamulla olo oli pirteä.
Perjantain suunnitelmana oli edetä vain Jönköpingiin asti.
Siellä minulla oli seuraava hosti tiedossa  ja voisin hengähtää siellä myös päivän.
Tai mikäli saisin suoran kyydin etelämmäs Helsingborgiin tai Malmöön, skippaisin Jönköpingin suosiolla.

Liikkeelle lähdin vasta noin puolenpäivän aikaan koska siirtymä olisi lyhyt. Kävelin muutaman kilometrin paikkaan josta moottoritie alkoi.
Siinä olisi mitä ilmeisemmin sopivin paikka liftaukselle tässä kaupungissa. Ainakin hitchwikin perusteella.
Moottoritien alussa olikin hieman leveämpi piennarkaistale ja paikka olisi sen puolesta erinomainen liftaukseen.
Kuten Tukholmassakin jo huomasin, nämä suuret moottoritiet eivät oikein suosi liftareita.
Turvalliset, tai millään muotoa hyvät paikat ovat todella harvassa.
Mielenkiinnolla jäinkin peukku pystyssä tien reunaan ja mietin että kumpihan tulee ensin, sopiva kyyti vai poliisit.
Tällä kertaa onneksi kyyti. :) eli aivan hyvä spotti oli kyseessä.
Matka jatkui jonkin matkaa paikkaan nimeltä Mjölby.
Kuljettaja vei minut paikkaan jossa oli huoltoasema ja useita ruokapaikkoja kuten mäkkäri ja scanburger.


Joten pieni mahdollisuus voisi olla että saisin esimerkiksi joltain rekkakuskilta kyydin vaikka Malmöön asti.
Jäinkin heti tien varteen odottamaan, koska autoliikennettä oli paikassa tosi paljon enkä halunnut hukata hetkeäkään.
Eipä aikaakaan kun eräs henkilöauto pysähtyi viereeni.
Sellaisen mielenkiintoisen huomion tein että auton tankin luukku oli auki ja korkki roikkui ulkona.
Vänkärin oven aukaisi tavallisen näköinen hieman ruttuinen ja vaaleahiuksinen vanhempi ruotsalaisrouva.
Ilmoitinkin hänelle heti avoimesta korkista, jonka autoa ajava mies oli mitä ilmeisemmin ajatuksissaan jättänyt auki.
Pariskunta vaikutti kuitenkin ihan tolkulta ja he olivat menossa Jönköpingin ohi, joten hyppäsin kyytiin.
Matka sujui mukavasti, välillä sain mielenkiintoista tietoa mm Jönköpingin vieressä olevasta valtavasta järvestä.
Järvi näkyikin tien vierellä  aika ajoin, kuulemma järven ympäri järjestetään vuosittain pyöräilykilpailukin. Vinkki pyöräilyväelle.! :P

Matkan aikana pariskunta kertoi olevansa matkalla hieman Jönköpingistä etelään.
Mielessäni alkoikin pyörimään ajatus siitä että ottaisinko riskin ja koittaisin päästä Helsingborgiin asti vai tyytyisinkö vain jäämään Jönköpingiin.
Tietysti valitsin tuon ensimmäisen vaihtoehdon, joten riskillä mennään! Seikkailuhan tämä on. =)
Pariskunta jätti minut noin 10km Jönköpingin jälkeen olevalle huoltoasemalle ja toivotti hyvää matkaa.
Pihalla rustailin nopeasti uuden kyltin, koska määränpää olikin taas uusi.


Tämän jälkeen päätin käydä kysymässä ruokaa vieressä olevasta ravintolasta, mutta tällä kertaa tuloksetta.
Siirryinkin kyltin kanssa huoltsikalle, kävelin sisälle ja huomasin hyllyjen välissä miehen joka vaatteiden perusteella oli rekkakuski.
Menin miehen luo, näytin kylttiä ja kysyin olisiko hän menossa samaan suuntaan.?
"Joo Helsingborgiin" :D
Miten helppoa tämä liftarin elämä taas olikaan, riski kannatti tällä kertaa ja matka taittui rennosti rekan kyydillä kohti Helsingborgia.
Rekkakuski osasi vain vähän englantia ja välillä hän laittoikin radion isommalle ja kuunteli musiikkia.
Matka oli pitkä ja väsyttävä, kuski sanoikin minulle että saisin nukkua hytin takaosassa olevassa sängyssä jos tahdon.
Kuinka houkuttava ajatus, mutta ajattelin että on kohteliaampaa olla hereillä ja rupatella muutama lause aina välillä.
Minulla ei ollut vielä yöpaikkaa tiedossa tulevaksi yöksi ja mietin että ehkä olisi hyvä koittaa päästä Malmöön asti.
Tai ainakin päästä nettiin jossain matkan varrella tarkistamaan olisiko couchsurfingin sivuilla kukaan laittanut viestiä.
Rekkakuski jätti minut noin puoliväliin Helsingborgia ja Malmöä, huoltoasemalle paikassa nimeltä Glumslöv.

Huoltoasema oli siitä hyvä että siellä oli ilmainen wifi, pääsin siis nettiin. Yhtään viestiä sohvapaikan tarjoajilta ei vain näkynyt.
Laitoinkin pikaisesti viestiä Malmön ryhmään että tarvitsisin kiperästi yöpaikkaa.
Tämän jälkeen päätin jatkaa liftausta, kello oli noin kuusi iltapäivällä ja kohta alkaisi jo hämärtää.


Kyyti Malmöön olisi siis mukava saada nopeasti.
Jonkun tovin kerkesin huoltamon vieressä kyltti kädessä seisoa kunnes eteeni pysähtyi eräs auto.
Kuljettaja kertoi menevänsä Malmöön, pari kertaa mietin otanko kyydin vai ei, koska kyseessä oli romaneja. :)
Autossa oli kaksi noin 40-50 vuotiasta romanimiestä ja yksi noin 20 vuotias. Nuorin miehistä puhui jonkun verran englantia, vanhemmat miehet todella vähän.
Hetken tilannetta arvioituani totesin että hyppään kyytiin.
Tunnelma autossa oli leppoinen, romaniankielinen musiikki pauhoi kovalla äänellä ja miehet olivat iloisia.
Nuori mies kertoi että hän asui Helsingissä ja että he olivat lomamatkalla Malmössä.
Mitä se ikinä sitten tarkoittikaan....
Koko matkan ajan tarkkailin tavaroitani hyvin tarkkaan ja olin valppaana, mikäli jotain poikkeavaa tapahtuisi, tai mikäli miehet suuntaisivatkin johonkin ihan muualle kuin Malmön keskustaan.
Ulospäin koitin kuitenkin näyttää rennolta ja rauhalliselta.
Nuoren miehen kanssa välillä juttelin kaikenlaista ja kerroin millaisella reissulla olin.
Eivät ehkä yrittäisi ryöstää minua kun tietävät että matkustan ilman rahaa. ;) Hehh.
Keskusta-alueelle päästyämme nuori mies kysyi mihin haluaisin jäädä, sanoin heille että mihin vain, sillä suuntaisin keskustan ravintoloihin kysymään ilmaista ruokaa.
Tilanne alkoi vaikuttamaan hieman oudolta kun kuljettaja jatkoikin vain ajamista, vaikka matkan varrella sanoin jo pariin otteeseen että "tässä olisi hyvä paikka minulle"

Kuljettaja sanoi minulle ajavansa keskustassa olevalle huoltamolle ja voisi jättää minut siellä kyydistä. Matkan varrella kuitenkin tokaisin vielä kerran että voisivatko he jättää minut kyydistä paikassa jossa oli useita ravintoloita.
Nuori mies sanoi jotain kuljettajalle ja auto pysähtyi.
Nappasin nopeasti tavarani tarkkailin tilannetta, kiitin miehiä kyydistä ja nousin autosta. Tilanne oli kuitenkin rauhallinen ja miehet käyttäytyivät koko ajan normaalisti.
Ehkäpä turvallisuusalan opinnoista oli hyötyä tässäkin tilanteessa.
Myös kuljettaja nousi autosta ja yritti kovasti kysyä minulta rahaa bensaan, selitin hänelle että antaisin kyllä muuten mutta tässä reissussa minulla ei ollut yhtään rahaa mukana.
Onneksi saman asian olin nuoremmalle miehelle selittänyt ja hän tuntui ymmärtävän asian.
Toivotin miehille hyvää jatkoa ja lähdin kävelemään.
Nurkan takana kiihdytin vauhtia ja pariin kertaan vilkuilin taakseni.
Miehiä ei kuitenkaan näkynyt ja tilanne oli ohi.
Ehkä ensi kerralla en kuitenkaan vastaavaan kyytiin lähde.
Mutta ei pitäisi myöskään leimata jotain ihmisväestöä.


Huoleni eivät kuitenkaan loppuneet tähän, nyt olin vihdoin Malmössä, muttei minulla edelleenkään ollut yöpaikkaa tiedossa. :D
Eräällä nurkalla löysin wifi-yhteyden ja pääsin tarkistamaan couchsurfingista viestit.
Olikin mahtavaa huomata että aikaisemmin huoltamolla lähettämääni viestiin oli tullut yksi vastaus.
Ei siis ehkä tarvitsisi pyöriä kaupungilla yötä.

Mahdollinen hosti kertoi viestissään että asuu kaupunginosassa nimeltä nimeltä Limhamn. Hän pyysi minua lähettämään hänelle yksityisviestin mikäli yöpaikkaa vielä tarvitsisin.
Kirjoitinkin hänelle nopeasti viestiä jonka jälkeen lähdin kävelemään kohti kyseistä kaupunginosaa, kävelymatkaa kyseiseen paikkaan olisi noin 7km.
Muutaman korttelin käveltyäni päätin pistäytyä kebabpaikassa kysymässä ruokaa ja myyjä telikin minulle pienen kebabrullan.
Taas sain hieman purtavaa ja energiaa kävelyyn.
Pian totesin että minun olisi löydettävä nopeasti uusi wlan-yhteys, jotta pääsisin katsomaan saapuneet viestit ja saisin tietää tulevan yöpaikkani tarkan osoitteen. Tyhmä moka oli tietysti lähteä edellisestä paikasta kävelemään ennen kun sain tarkan osoitteen tietooni.
Mutta väsyneenä ajattelin että voisin kävellä hieman lähemmäs kohti oikeaa kaupunginosaa samalla kun odotin vastausta.
Pian huomasinkin edessäni kahvilan jonka myyjä oli juuri pihalla järjestelemässä terassia. Menin kysymään olisiko heillä mahdollisesti ilmaista wifiä, myyjä totesi että heillä ei ole mutta osoitti toisella puolella tietä olevaa kauppakeskusta ja käski kokeilla sieltä.
Myyjä puhui hyvin englantia joten päätin jälleen kertoa tarinani ja kysyä hieman ruokaa. Myyjä kävikin sisällä liikkeessä ja toi minulle pari täytettyä leipää. =) Nyt minulla olisi evästä seuraavallekkin päivälle.
Jatkoin matkaani ostoskeskukseen ja aulaan päästyäni huomasin että ilmainen wifi on käytettävissä.

Mikä parasta, hosti oli vastannut viestiini ja nyt minulla oli hänen tarkka osoitteensa. :)
Kartan mukaan matkaa olisi vielä noin 5 kilometriä, joten tavarat kantoon, mp3-soittimesta musat soimaan ja kävely jatkui.
Loppumatka sujui leppoisasti, tietysti väsymys oli jo kova ja jalkoja sekä hartijoita särki.
Mutta oli todella helpottavaa tietää että minulla on yöpaikka ja olisin pian perillä.
Vastassa oli noin 50-vuotias mies joka asui poikansa kanssa omakotitalossa rauhallisella alueella.
Mies kertoi hullaantuneensa couchsurfingiin ja olikin majoittanut jo yli 40 eri reissaajaa.
Istuimme miehen kanssa tovin keittiössä juttelemassa kaikenlaista, mutta koska päivä oli ollut pitkä, suuntasinkin jo pian nukkumaan.
Mukavaa oli myös kuulla että saisin lepäillä seuraavan päivän heidän luonaan eikä minulla ollut mihinkään kiire.

Stockholm

Loput laivamatkasta sujui ihan leppoisasti lähes tyhjän irkkupubin sohvalla makoillen.

Tukholman satamasta lähdin kävelemään kohti seuraavaa majapaikkaa brommabågenissa.
Matkasta tulisi pitkä mikäli koko matkan joutuisin jalan taittamaan. Sataman lähistöllä huomasin pienen grillin josta lähdin kysymään täydennystä vesipulloon.
Grillin sisällä aloin puhumaan myyjälle englantia, mutta eihän hän sitä osannut, eikä toinenkaan työntekijöistä.
Itsehän olin koulussa liian laiska ja ruotsinkieli kuulosti maailman tyhmimmältä, enkä sitä yllättäen juurikaan oppinut.
Onneksi käsimerkit on keksitty joten juomapulloa osoittelemalla sainkin pullon täyteen vettä.
Annettuaan pullon takaisin, alkoi mies sönkkäämään jotain ruotsiksi ja ihmettelin jo hieman oliko hän muka rahaa vailla vai mitä. Mutta kävikin ilmi että hän yritti kysyä olenko liikkeellä liftaamalla kun minulla oli rinkka selässä.
Tämän jälkeen taas viitottiin vuorotellen hetki ja huudeltiin kaikenlaista.
Selitin siis hänelle kuka olen, mistä tulen ja mikä on missioni.
Mies käski minua odottamaan ja värkkäili hetken tiskin takana, jälleen kerran kannatti höpötellä reissustani sillä mies tekaisi minulle hodarin. :P Tuossa vaiheessa nälkä oli melkoinen ja hodari katosi parissa sekunnissa mahaani.

Kävely jatkui kohti brommaa, välillä pysähdyin bussipysäkille peukuttamaan ohi meneville autoille, mutta turhaan.
Alkoi todella näyttämään että kävelen koko matkan.
Noin puolivälissä soitin hostilleni ja hän aikoi lähteä kävelemään minua vastaan.
Puhelun jälkeen päätin poiketa pienessä kaupassa kysymässä jotain ruokaa.
Ulkomaalaistaustainen mies kuunteli tarkkaan tarinani, jonka jälkeen hän alkoi selittämään kuinka hänen paras ystävänsä on suomesta, auttanut häntä todella paljon ja että hän pitää suomalaisista kovasti. Tästä syystä hän antaisi minulle hieman evästä, tällä kertaa mukaan sain kaksi täytettyä leipää ja salaatin. Kysyipä myyjä vielä että tarvitsisinko jotain muuta, mutta en tietenkään kehdannut olla mitään muuta vailla, sainhan jo evästä pitkäksi aikaa.
Leipä hampaisiin ja kävely jatkui.

Monen pitkältä tuntuvan kilometrin päästä hostini tulikin vastaan ja kävelimme loppumatkan yhdessä rupatellen.
Päivä oli ollut todella pitkä, joten asunnolle päästyämme suuntasin suihkuun jonka jälkeen oli iltateen ja pienen rupattelutuokion aika, jonka jälkeen uni maittoi.
Pakko todeta että hänellä oli paras sohva ikinä, aivan uskomattoman hyvä nukkua. Harmi vain että aamulla piti herätä jo 7.15. Puuhh...
Muuten olisin voinut jäädä nukkumaan asunnolle hostin lähdettyä töihin, mutta hänellä oli vain yksi avain asuntoon ja asunnon oven sai avattua/lukittua vain avaimella.
Asunnolta suuntasin lähellä olevaan pieneen leipomoon jossa mieshenkilö osoitti minulle koria jossa oli kaikenlaista edellispäivänä leivottua hintaan 10-20 kruunua.
"Ota niin paljon kuin haluat"

:D :D :D  Onhan tämä ihmeellistä, joka päivä saa kyllä yllättyä uudestaan ja uudestaan.
Mukaan tarttui sitten iso pullapitko, jättileipä ja iso pussi sämpylöitä.

Tukholman kaupunkialue on kyllä todellinen persereikä, ei siellä kannata peukaloa pyöritellä.
Joten edessä oli taas yli 3 tuntia kävelyä jotta pääsin keskustan ulkopuolella olevalle huoltoasemalle.
Huoltsikan pihalta sainkin kyydin alle vartissa ja kyyti järjestyi nykopingiin asti. Nykopingissa jäin odottelemaan seuraavaa kyytiä erään huoltoaseman sisälle.
Minulla oli kyltti "Linköping" ja yritin kysellä ihmisiltä ovatko he menossa samaan suuntaan.
Suunnilleen vartin kuluttua eräs vanhempi hyvin pukeutunut herra kulki ohitseni ja vastasi että on kyllä menossa samaan paikkaan mutta hänen täytyy käydä matkalla jossain, hän kuitenkin jatkoi matkaansa ohitseni mumisten jotain itsekseen.
Hetken kuluttua hän kuitenkin tuli takaisin ja sanoi että voi tarjota minulle kyydin mikäli voin odottaa häntä matkan varrella, sillä hänen piti hakea pari kirjaa norrköpingistä.

Tietysti suostuin ja matka jatkui.
Kävimme poimimassa kirjat kyytiin ja kohta olimmekin jo Linköpingissä.
Sain kyydin suoraan hostini antamaan osoitteeseen.
Yritin soittaa hostilleni, mutta turhaan.
Mitä ilmeisemmin puhelin ei ollut päällä tai en muuten vain saanut yhteyttä.
Seuraavaksi päätin lähteä etsimään oikean asunnon, homma vaikeutui siinä vaiheessa kun oikean talon alaovi oli lukossa.
Mitä tehdä kun et saa kyseiseen ihmiseen yhteyttä, etkä pääse oven taakse koputtamaan.
Kohta paikalle ilmaantui nainen jolle selitin tilanteen ja hän päästi minut mukanaan sisälle taloon.
Kyseessä oli siis opiskelijoille tarkoitettu soluasuntola, jossa yhdessä kerroksessa oli aina 3 solua, solussa 8 huonetta ja yhteinen keittiö.
Lähdin naisen mukana kiertämään soluja ja etsimään oikeaa henkilöä.  Vihdoin viimeisen solun keittiössä eräs mies tunsi hostini ja opasti oikean huoneen ovelle.
Ja onnekseni kyseinen henkilö oli kotona.
Phuhh, perillä taas. =)

Ihan mielenkiintoinen asuntola tämä onkin, hieman erilainen mitä minä olen tottunut näkemään.. ehkä johtuu siitäkin että tämä on kansainvälisen yliopiston opiskelijoille tarkoitettu.
Tänään sattui vielä sopivasti olemaan kahden saksalaisopiskelijan syntymäpäivät ja bileet on sen mukaiset. Noin kolmekymmentä opiskelijaa sulloutuneena yhteiseen keittiötilaan.
Voisi olla paljon kiinnostavampaa seuraa kolmen promillen humalassa, mutta tällä kertaa bileitä ei koko iltaa jaksanut selvinpäin joten vetäydyin hostini kanssa rupattelemaan hänen huoneeseensa. Ja tietysti kirjoittelemaan blokia.
Tässä tämänkertaiset tarinat, huomena matka jatkuu kohti Jönköpingiä. Nyt unta palloon. :)

Ps. Bomfunk mc - freestyler kuulostaa olevan näiden bilettäjien mieleen :P

Ensimmäiset päivät

Vihdoin koitti se hetki kun reissuun oli lähdettävä, tavarat oli pakattuna, jonkinlainen suunnitelma tulevasta ja mieli avoinna.
Puolenpäivän aikaan sain kyydin kaveriltani liminkaan johon jäin peukalo pystyssä odottamaan kyytiä. Tiesin että rannikkoa pitkin on paljon kulkijaa, mutten silti voinut tietää kuinka pitkään joutuisin kyytiä odottamaan.

Näköjään en kauaa....
Maksimissaan 5 minuuttia kerkesin bussipysäkillä odottamaan kunnes eräs Raaheen matkalla ollut mies minut jo poimi kyytiin.
Raahessa hyppäsin pois kyydistä ja jäin samantien odottamaan seuraavaa kyyditsijää, tällä kertaa odotin korkeintaan 10min. Matkani jatkui kokkolaan erään venäläissyntyisen rouvan kyydillä.
Kokkolassa rouva jätti minut shell-huoltoasemalle, josta lähdinkin kysymään pientä purtavaa. Huoltoasemalla tapasin paikan päällikön joka tarjosi minulle noutopöydän eväät ilmaiseksi. Lisäksi sain vielä iltapalaksi täytetyn patongin. Oli taas huikeaa huomata kuinka ihmiset ovat ihmeissään kuullessaan että joku on tällaiselle reissulle lähtenyt ja haluavat vielä tukea antamalla ruokaa.
Noutopöydän antimia vedinkin sitten ihan urakalla, kalapihviä myöten.! Normaalistihan en moiseen koskisi pitkällä tikullakaan saati sitten että siitä maksaisin, mutta koska ruoka oli ilmaista, sai kalakin kelvata.

Syötyäni ja hieman levähdettyäni päätin jatkaa matkaani seuraavalle bussipysäkille jossa vuorossa oli maanantain pisin kyydin odotus.
Hurjat 15min..!! Joten matkanteko maanantain osalta sujui leppoisasti. :)

Kokkolasta kyyti järjestyikin jo Vaasaan ja hieman jopa ohikin.
Liftauksessa tapaa kyllä todella erilaisia persoonia, kuulee kaikenlaisia tarinoita ja saa kertoilla omaansa kerta toisensa jälkeen uudestaan. Ja kyllähän se on hieman uuvuttavaa.
Jokaisen kyyditsijän kanssa kun olisi hyvä jotain jutustella, tunti toisensa jälkeen kun puhua pälpättää niin tekisi mieli jo välillä olla hiljaa. Jopa minun. :P
Vaasan/Laihian väliltä oli enää lyhyt matka määränpäähäni ja viimeisen kyydin sain jälleen hyvin nopeasti. Kuljettaja heitti minut noin 2kmn päähän kaverini kodista Tervajoella, joten loppumatkan päätin kävellä. Olin vihdoin perillä.!

Ensimmäisen päivän osalta kaikki kävikin todella helposti, mukavan pehmeä alku reissulle ja ensimmäisille liftauskerroille.

Toinen päivä..

Tiistaiaamuna ennen seitsemää pääsin kaverin kyydillä Tervajoelta Vaasan ABC-huoltoasemalle. Meninkin oitis kysymään itselleni jotain pientä purtavaa, tuloksena ilmainen aamiaisbuffet, NICE.!
Pihalla oli vielä hämärää, eikä mihinkään ollut kiirettä, joten söinkin rauhassa, tein kyltin "Turku/Pori" valmiiksi, tsekkailin fb:n, couchsurfingin ja muut tärkeät sivustot.
Hieman ennen yhdeksää päätin lähteä apsin edustalle kyltti kourassa kysymään kulkijoilta jos joku olisi matkalla oikeaan suuntaan.
Tällä kertaa kyydin saaminen olikin haasteellista ja totesin ettei abc:n edusta ollut se otollisin paikka odotella, 45 min jälkeen kysyinkin eräältä paikalliselta että nakkaisiko hän minut edes hieman eteenpäin. 7km matka oli mielenkiintoinen, klamydian musiikkia nupit kaakossa, sitä todellista pohojalaasta aksenttia ja "ripaus" hulluutta, parhaimmillaan auton nopeus taisi olla yli 140km/h, kuudenkympin alueella. Noh, hengissä siitäkin selvittiin ja peukutus jatkui jälleen kasitien varressa.

Pian alkoikin vaikuttamaan että hyvä onni tuli käytettyä kokonaan edellisenä päivänä.
En tiedä vaikuttiko kyydin saantiin poliisien ratsianpito seuraavalla bussipysäkillä, vai sattuiko ihan muuten vaan hiljaisempi ajankohta.
Noin tunnin hypin, pompin ja viihdytin itseäni tien varressa kunnes sain kyydin taas hieman eteenpäin. Matka jatkui hivenen ahtaasti mersun ja sen sisällä olleiden kivinäytteiden seassa kohti närpiötä.
Mutta juttuseura oli kyllä taas erinomaista. :)


Närpiössä jäin suoraan bussipysäkille odottamaan uutta kyytiä. Jonkin tovin sain taas odottaa kunnes pysäkille kaartoi täysperävaunurekka. Jess.!!
Ajattelin että nyt sattui hyvä tuuri ja toivoinkin että kuski olisi ajamassa mahdollisimman pitkälle, vaikka Turkuun saakka.!
Kuljettaja sanoi olevansa matkalla Poriin, jos vain auto lähtisi vielä käyntiin. Hän oli nimittäin matkan varrella ajanut oikean huoltoaseman ohi pysähtymättä, kun oli jutellut työkaverinsa kanssa puhelimessa. Jonkun kerran kuski yritti virta-avainta kääntää, mutta turhaan. :D :D Epic fail..!!

Onneksi vieressä oli huoltoasema, josta lähdin kuskin mukana hakemaan kanistereilla lisää löpöä, että rekka saataisiin käyntiin ja seuraavalle tankkauspaikalle. 20 litraa tankkiin ja uutta starttailuyritystä. Ja uudelleen ja uudelleen...... eikä mitään.
Reilun puolen tunnin säätämisen jälkeen totesin että minun olisi sama yrittää liftata sillä välin kun kuski koittaa saada auton toimimaan.
Edelleen kyydin saaminen näytti olevan hankalaa, en ollut edennyt juuri yhtään mutta aikaa oli kulunut sitäkin enemmän.
Onneksi päivää oli kuitenkin vielä pitkästi jälellä, eikä mitään hoppua ollut. Vajaan tunnin päästä eräs rouva nappasi minut kyytiin, rekka jäi pysäkille, harmi kyllä.
Rouva oli matkalla Kristiinankaupunkiin, joten kohtalaisen lyhyt siirtymä oli taas edessä. Jättäessään minut tien varteen rouva antoi minulle vielä pari sämpylää ja levyn tummaa suklaata. :) Mahtavaa..


Kerkesin kävellä tien reunassa vain muutaman metrin, kunnes eräs auto käännähti ympäri ja poimi minut kyytiin. =)
Ja mikä parasta, hän oli matkalla Turkuun. Nyt minulla oli siis yksi kyyti koko loppu matkalle. Todella helpottavaa.

Turkuun päästyäni menin läheiselle ABC-huoltamolle odotramaan kaveriani, joka aikoi tulla minua moikkaamaan Salosta.
Odotellessa päätin käydä taas kysymässä olisiko mahdollista saada jotain pientä purtavaa.
Tiskillä myyjä haki esimiehensä paikalle, joka soitti esimiehelleen ja yritti selvitellä mikä linjaus heillä on ruoan antamisen suhteen.
Tällä välin kokki oli vahingossa tehnyt jollekkin asiakkaalle väärän pitsan ja nyt tuo ilmainen känkky odotti hyllyn päällä päätöstä siitä että heitetäänkö se roskiin vai annetaanko minulle. :P
Tuomiota sain hetken odotella vesi kielellä ja lopulta esimies tulikin kertomaan minulle että he eivät valitettavasti saa antaa ruokaa ilmaiseksi. Mutta.! :P Koska kokki oli tehnyt vahinkopitsan juuri sattumalta, he antoivat sen minulle. Nammsss.!
Kinkku, ananas, sinihomejuustokänkky upposikin aika vauhdilla.

Tämän jälkeen iltapäivä sujuikin leppoisasti maha täynnä, kavereiden- ja couchsurfingtuttujen kanssa jutustellessa.



Keskiviikkoaamulla herätys oli taas aika tiukka, puoli 7 aikaan piti lähteä kävelemään Turun keskustan läpi, kohti satamaa.
Ensimmäistä kertaa rinkan painokin alkoi hahmottumaan, mutta onneksi matka oli kuitenkin kohtalaisen lyhyt ja laivalle pääsi kätevästi.

Laivassa kävin tietysti kysymässä, olisiko mitään ruokaa mahdollista saada ilmaiseksi. Tällä kertaa vastaus oli negatiivinen, hieman oletettavissahan se olikin.
Onneksi olin maanantaina saanut kaveriltani hieman yli 50 kruunua ja päätin ostaa itselleni kolmioleivän. Tänään taitaa siis olla hieman niukempi päivä ruoan suhteen, mutta onneksi rinkassa on jokunen proteiinipatukka mukana. :)

Tänään on se päivä

Okei, viime hetken mietteitä. :)
Itseasiassa tällä hetkellä mieli on aika rauhallinen, ei edes väsytä vaikka kohtalaisen huonosti tietysti yön nukuinkin.
Eilinen päivä oli jotain ihan toisenlaista. Stressiä, jännitystä, intoa, pelkoa.
Koko päivä meni todella nopeasti kaikenlaisia reissuun liittyviä asioita tehdessä.
Empä muistakkaan millon olisin viimeks nuin paljoa jostain asiasta stressannu, huhh.. Jännää oli huomata kuitenkin että illalla kun sain suurimman osan tavaroista rinkkaan survottua ja lista näytti hyvältä, olotila rentoutui huomattavasti. "kaikki on valmista".
Muutamaksi ensimmäiseksi yöksi pitäisi olla yöpaikat tiedossa ja todella helpottavaa tietää että Ruotsin puolella majoittajana on nainen. Öhm. No okei,  ehkä sillä sukupuolella ei ole niin väliä edes Ruotsissa.

Tämän päivän starttikin helpottuu huomattavasti, sillä kaverini lupautui nakkaamaan minut Liminkaan. Eipähän tarvitse pähkäillä mistä kohtaa lähtisi hyvää liftaus-spottia etsimään ja kuinka pitkään kestäisi että saisin kyydin edes Liminkaan asti. Pehmeä alku siis reissulle.

Viimeinen viikko on ollut melkoista mässäilyä, oletettavaa on ettei reissussa saa aina kaikkein terveellisimpiä ruokia, vaan ruokavalio voi koostua aika pitkälti roskaruoista (monessakin merkityksessä) ja sitä varten olen hieman koittanut totuttaa elimistöä tulevaan. Joten vaaleaa leipää, ranskalaisia, makkaraa, rasvaisia munkkeja yms on tullut vedettyä kohtalaisesti. Salaatit ja rahkat on jätetty suosiolla tällä viikolla vähemmälle.
Jännä nähdä mihin suuntaan paino heilahtaa reissun aikana, tänään paino siis about 74kg.

Hmmm.. Matkarahaakin sain.!!
Reissun kokonaisbudjetti on tällä hetkellä 9 euroa. :) Voi tuntua joistakin ihmisistä pieneltä summalta mutta nollaan verrattuna tuohan on huikea summa.

Enempää tekstiä en taida tässä vaiheessa rustailla, kieltämättä tällä hetkellä pää tuntuu tyhjältä, outoa...

Kiitos tässä vaiheessa kaikille, tukijoille, sponsoreille ja lukijoille. :)
Tästä se lähtee ja kommelluksista kirjoittelen kunhan kerkeän.

Voihan Jenkit...

Hieman on tässä parin päivän aikana huvitusta herättänyt se, että blogia on katseltu jenkkilästä jo 26 kertaa. Voihan blogin nimi tietty jossain määrin johtaa harhaan.
Kuinkahan suuri pettymys kyseisille henkilöille lienee se ettei täällä blogissa ole tissejä näkynyt, ainakaan vielä. Nooh, katsotaan miten reissu etenee, eihän sitä tiedä vaikka saatais sekin asia vielä korjattua. :)
Sinällään aika yllättynyt oon siitä että blogilla on jo yli 250 katselukertaa. Täytyy olla mielenkiintoista shaibaa!
Kertokaas mulle mikä siinä on että ku tällasta alkaa kirjottaan niin pirun helposti kirjotustyylistä tulee paljon virallisempaa kuin normaalisti? No antaa mennä tällain....

Jokunen päivä sitten kun aloin miettimään että mitähän kaikkea voisi reissussa ilmaiseksi saada, mieleen juolahti myös ruoan yms lisäksi tatuoinnit. Olisko mahdoton idea käydä joissain paikoissa kyselemässä josko vaikka jotain pientä muistoksi saisi.? Mieleen tuli myös että entä jos jonkin pienen tatuoinnin voisi saada juuri ennen matkaa, piristämään sitten reissussa heikolla hetkellä. Hehh.. :D Kyllähän näköjään sekin on mahdollista..! Tänään nimittäin kävin pienen hymiön itselleni hakkauttamassa.
Mitä tämä tatuointi sitten merkitsee?
Se toimii varmasti piristyksenä kun mieliala ei ole paras mahdollinen,
se muistuttaa siitä että ei tämä elämä aina ole niin vakavaa,
se on hyvä osoitus siitä että joskus pitää heittäytyä ja tehdä asioita joita epäröi,
se kertoo siitä että ihmisissä on edelleen hyvyyttä ja jopa tuntemattomiakin voi auttaa ilmaiseksi.
Ja se tuo varmasti minulle paljon hyviä muistoja mieleen tulevaisuudessa.

Perjantai-iltana lueskelin hermostuneena netistä tietoa liftaamisesta.
Edelleen mielessäni pyöri ajatus että mihinkäs helvettiin sitä tuli lupauduttua.!
Jossain vaiheessa kesken tietojen selaamisen kuitenkin mieli alkoi rauhottua ja stressaaminen sekä jännittäminen väheni. Ehkä tästä on mahdollisuus selvitä kuitenkin ihan kunnialla.? Siitä asti asiat ovat tuntuneet ehkä hieman yksinkertaisemmilta.
Lauantaipäivä on kulunut aika pitkälti tietokoneen äärellä istuessa, selaillessa lisää hyödyllisiä tietoja, couchsurfing sivuilla yöpaikkojen hankkimista jne. Hiljalleen palaset on näyttäny loksahtelevan paikoilleen. Kai tässä lähes niin valmiina reissuun ollaan kuin voi olla.
Hetken aikaa piti miettiä sellaistakin vaihtoehtoa että lähtö olisikin vasta keskiviikkona, koska silloin olisi mahdollista saada suora kyyti Oulusta Tukholmaan. Kuskille olisi kuitenkin pitänyt maksaa kyydistä 40 euroa, joten jätetään väliin.!

Mitä ilmeisemmin suunnitelmana on maanantaina lähteä about puolenpäivän kieppeillä peukku pystyssä tien varteen. Satoi tai paistoi, tällä reissulla ei säästä välitetä. 
Onneksi en ole tehty sokerista, pyöräily onkin ollut siitä hyvä harrastus että kastumisen suhteen on kohtalaisen hyvin karaistunut. 
Ensimmäisenä etappina olisi päästä maanantain aikana Vaasaan, tai oikeastaan Tervajoelle. 
Tiistaina jatkaa matkaa Turkuun ja keskiviikkona laivalla Tukholmaan. 
Reissun ensimmäinen pakottava maksu taitaakin tulla vastaan siinä kohtaa, laivapummiksi voi olla hieman vaikeampaa ryhtyä vaikka ties mitä tässä on jo ilmaiseksi saatu. Halukkaita sponsoroimaan laivalippu? :D
Empä asiasta stressaa vielä tässä vaiheessa, asiat järjestyy kyllä. Myyn vaikka persettä Turun sataman nurkilla.


Kysyin luonani vierailleelta tsekkireissaajalta vinkkejä reissua varten, hänen vastaus kuului näin:

haha well I don't know much of tips :) just don't get comfortable and don't spend money try to live in now don't think about future about tomorrow about anything... universe will take care of you :) smile, be nice... think positive


Näillä mennään. =)

Reissuun lähtö lähenee...

Ihan aluksi sanottakoon että mielensäpahoittajat ja muut ihmisperseet, älkää lukeko tätä blogia..! 

Jo blogin nimi kertoo että sisältö ei välttämättä ole aina sitä siveellisintä eikä järkevintä ja kirosanojakin saattaa joskus lennellä.. ;)

Valoitetaas nyt lukijoille hieman lähtötilannetta ja missä mennään tällä hetkellä.

Vuosi 2013 on ollut melkoista myllerrystä niin hyvässä kuin pahassakin. 

Pyöräily on lempilajini liikunnan saralla ja ihmiset jotka minut tuntevat, tietävät sen varmasti.

Vuoden 2013 alussa harjoittelinkin kovasti kesän pyöräilytapahtumia yms varten, tavoitteet olivatkin aika kovat etenkin itsensä haastamisen suhteen. Mutta kuinka ollakkaan, elämä ei mennyt taaskaan ihan suunnitelmien mukaan. Vaan epämääräiset polvioireet katkaisivat harjoittelun ja lähes kaikki kesän suunnitelmat menivät uusiksi. Lähes, kaikki pyöräilytapahtumat yms oli pakko jättää välistä ja muutenkin koko kesä meni aika pitkälti höntsäillessä. Ainoa suurempi juttu mistä en luopunut polvioireiden takia, oli kesälle suunniteltu lomareissu. Tietty loman suunnitelmaakin piti tolkuttoman monesti vaihtaa, mitä tehdään miten jne. Mutta loppujen lopuksi reissu toteutettiin ja se oli varmasti käymisen arvoista. (budapest-wien-bratislava-budapest) Mielettömän hieno kokemus, mutta ei siitä sen enempää, ainakaan tässä vaiheessa.

Joitain viikkoja sitten couchsurfing-sivustolla törmäsin Tsekistä kotoisin olevaan reissaajaan, joka oli kierrellyt pitkin Eurooppaa jo noin 3 kuukautta ilman rahaa. Seuraavana hänellä oli tarkoituksena tulla Norjan kautta Suomeen ja Ouluun. Ajattelin että olisi todella mielenkiintoista tutustua kyseiseen henkilöön ja saada lisää tietoa reissaamisesta ilman rahaa. Joten kutsuinkin hänet luokseni pariksi yöksi asustelemaan. Muutama mutka oli matkassa mutta lopulta Tsekkiläinen ovelle ilmaantuikin yhdessä Rovaniemeläisen reissaajan kanssa. Muutaman seuraavan päivän aikana opin valtavasti uutta. Tuli kokeiltua dumpster-divingia, eli dyykkausta ja näin itse omin silmin kuinka ilmaista ruokaa on oikeasti mahdollista saada pelkästään sillä että kävelet ravintolaan sisälle, esität asiasi (kuka olet ja mitä teet) ja kysyt voitko saada ruokaa ilmaiseksi.

Eivätkä ravintolat ole ainoita paikkoja mistä ruokaa voi saada ilmaiseksi, kaupat, huoltoasemat, leipomot jne, onhan näitä.

Reissun on jatkuttava, joten Tsekki ja Rovaniemeläinen jatkoivat tyköäni matkaansa liftaamalla kohti Jyväskylää.

Nuo muutamat päivät jotka vietin kyseisten reissaajien kanssa, näkemällä ja kokemalla kaikkea mielenkiintoista, olivat ehkä ne viimeiset potkaisut perseelle joita tarvitsin lähteäkseni myös itse todelliselle reppureissausmatkalle. 

Reissuun joka olisi todellinen haaste itselleni, reissuun jossa yrittäisin pärjätä käyttämättä ollenkaan rahaa..! 

Meinaisi käytännössä sitä että mm. kulkea liftaamalla, yöpyä ihmisten sohvilla/lattioilla, syödä mitä ilmaiseksi saan. :) kyllä, kuulostaa se hullulta minustakin........ Ja rahaa käyttäisin siis vain hätätapauksessa.

Määränpäänä Eurooppa ja tarkoituksena viipyä matkalla kahdesta päivästä mahdollisesti jopa reiluun kuukauteen.

Muutaman päivän asioita päässäni pyöriteltyä tulin siihen tulokseen että juuri NYT minulla olisi sopiva sauma lähteä reppureissuun. Ja kyllä, silti mietin itsekseni kymmenet kerrat että "oishan se mukavaa, mutta ehkä mää en nyt kuitenkaan lähe".. Miksi ihmisen pitää olla niin helvetin tohveli ettei vaan ole pokkaa ja lähteä kun tilaisuus on.?

Omasta tilanteestani tiedänkin että todennäköisesti ensi kesänä en pääse reissuun, enkä tiedä edes miten seuraavan vuoden aikana. Ja mistä tiedän kiinnostaisiko mua tulevaisuudessa edes vastaavanlainen matka mitä nyt olen miettinyt.

Joten muutama päivä sitten totesin itselleni ääneen että "nyt mää lähen, oikeesti nyt lähen.".

Sitä on tässä sitten jokunen päivä toisteltu, vaikka vaikea sitä on vieläkään uskoa. :)

Rinkan hain systeriltä lainaan, muutaman oleellisen pienen jutun ostin, mutta muutempa mitä ilmeisemmin kaikki tarpeellinen löytyy. Päätin kaupungilla käymisten lomassa käyä muutamasta paikasta kyselemässä haluaisko ne lahjottaa jotain vanhaksi meneviä tuotteita mulle matkaa varten. 

Eka paikassa olivat just edellisellä viikolla jakaneet vanhoja tuotteita työntekijöiden kesken, toisessa paikassa sanoi myyjä että tulla käymään muutaman tunnin kuluttua uudestaan kun pomo on paikalla että varmaan heillä jotain annettavaa olis. Kolmas paikka oli sitten kunnon jackpot..!! :D sain siis ilmaiseksi 23 proteiinipatukkaa ja 5 bulletmealia. NICE..!! Eipähän tarvinnu hätävaraeväitä muualta enää käyä kyselemässä. Vaikea käsittääkkään mitä kaikkea voi ilmaiseksi saada..! 

Neljän päivän päästä olisi tarkoitus sitten reissuun lähteä ja tämän hetkiset fiilikset on kyllä niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ristiriitaiset.. :DDD Tietty oon aivan mielissäänkin, mutta kieltämättä tällä hetkellä suoraan sanottuna ressaa, jännittää ja pelottaa ihan vitusti.. Mihinkähän sitä tuli alettua, huhuhh.. :D noooh, mutta reissuun kuitenkin lähetään.!

Aluksi en ajatellu mitään blogia kirjoitellakkaan, kun en mikään kirjottajapersoona oo ja ajattelin myöskin että yks ylimääränen juttu mistä pitää sitte reissussa huolehti. + inhoan kosketusnäytöllä näpyttelyä, joten katotaan miten tabletilla blogin päivittelyt reissussa maistuu. 

Nyt kuitenkin pelonsekavissa tunteissa päätin että tämän avulla ehkä tätä pahinta jännitystä saa hieman purettua, joten antaa palaa.

Tällaisilla mietteillä on hyvä lähtä liikkeelle. :P Lisää tekstiä ja kuvia tulee ajallaan.