Viimeisiä viedään...

Sunnuntaina siis hengailin aamusta vielä yliopiston atk-luokassa kirjoitellen blogia ja kuluttuen aikaa.
Joskus 13 kieppeillä luokkaan oli tullut jokunen opiskelija ja itsestäni alkoi tuntumaan että en ehkä viitsi enää paikanpäällä olla.
Joten päätin että on aika suunnata keskustaan ja etsiä joku toinen chillailupaikka.
Pihalle päästyäni huomasin että aamun sadekeli oli väistynyt ja lämpöä oli taas about 18 astetta.
Päätinkin jäädä yliopiston lähistöllä olevan ravintolan terassille kuluttamaan aikaa hetkeksi.
Ravintola oli suljettu joten sain aivan rauhassa makoilla penkillä ja ottaa pienet päikkäritkin.

Jonkun tovin jälkeen päätin suunnata keskustaan ja johonkin ravintolaan/kahvioon.
Mieleni teki jotain suolaista purtavaa ja totesin että voisin pyörähtää mäkkärissä syömässä,
ateriaani syödessäni kuuntelin samalla viereisessä pöydässä istuvien tyyppien keskusteluja.
Kävi ilmi että yksi tyypeistä oli reppureissaamassa ympäri Eurooppaa ja syötyäni kysyin voinko liittyä seuraan.
Reppureissaaja oli jenkkilästä ja hän oli kierrellyt maailmaa jo noin 7 vuotta.
Välillä työskennellen jossain päin maailmaa pari kuukautta ja jälleen matkaa jatkaen.
Yllättäen tällaisen henkilön kanssa juttua riitti melkoisesti.
Hän oli odottamassa kyytiä, joka tulisi hakemaan hänet muutaman tunnin kuluttua, joten jatkoimme chättäilyä piiiiiiiitkän tovin.
Sattumalta pöytäämme istahti myös mies joka oli ollut myös reissaamassa ja nyt suuntaamassa kotiinsa.
Kolmestaan rupattelimme yli pari tuntia ja kun jenkki lähti eteenpäin, päätimme toisen reissaajan kanssa lähteä vielä kahville ennen kuin hänen bussinsa lähtee.
Miten mahtavasti sattuikin että törmäsin näihin kahteen henkilöön, sillä aika kului hyvin nopeasti.
Kohta kello olikin jo 19.00 ja toinenkin reissaaja poistui paikalta, oman bussin lähtööni oli enää reilu tunti, joten ei huonosti ollenkaan.

Toistamiseen sain jo todeta että Student agencyn bussit on hyviä, edellisen kerran kyseisen firman bussilla liikahdin kesälomareissulla.
Nahkapenkit, näytöt edessä olevien niskatuissa, joissa lukuisia leffoja sarjoja, musiikkia yms..
Myöskin ilmainen wifi, tosin tällä kertaa se oli käytettävissä vain Tsekin rajojen sisällä..
Pari eka tuntia bussimatkasta katselin elokuvaa jonka jälkeen päätin kokeilla nukkumista.
Eihän siitä mitään tullut... :P Yö jatkui välillä leffaa katsoessa, välillä hieman nukkumista yrittäen ja muutaman kerran pysähdyspaikoilla jaloitellessa.

Maanantaina aamulla 6.30 aikaan olimme perillä Prahassa.
Menin kuluttamaan aikaa bussiaseman ravintolaan jossa istuin pari tuntia.
Tämän jälkeen lähdin tutkimaan hieman kaupunkia, täytyi heti todeta että kaupunki näytti todella kivalta.
Paljon minun silmääni miellyttäviä asioita, kuten paaaljon vanhoja rakennuksia.
Jonkun tunnin kiertelin kylillä, välillä istuen penkillä musiikkia kuunnellen, välillä kävellen eteenpäin.

Sunnuntaina päätin että varaan hotellihuoneen viimeisiksi kahdeksi yöksi, koska couchsurfingpaikoista ei kuulunut mitään...!
Huone oli edullinen ja hintaan sisältyi aamupala, joten totesin että ehkä tällainen pieni luksus ei olisi pahitteeksi reissun loppuun.
Kierreltyäni tarpeeksi rinkan kanssa, päätin suunnata hotellille levähtämään.
Parin tunnin päikkärit tuntui todella hyvältä. phuhh..

Päikkäreiden jälkeen kävin ravintolassa syömässä ihan kunnolla, nyt ei enää nollabudjetilla mennä, vaikka hieman oudolta rahankäyttö tuntui edelleen.
Syömisten jälkeen palasin hotellilleni ja mielenkiintoista oli huomata että nyt kun olinkin hotellihuoneessa YKSIN, tuli ihan perkeleen tylsää.!
Päätin katsella cs-sivuilta onko Prahassa mitään menoja illaksi, löysinkin yhden tapahtuman joka oli karaokeilta.
Ajattelin että samapa tuo, tahdon silti mennä katsomaan, josko siellä juttuseuraa olisi.
Olihan siellä, paikanpäällä oli noin 30 ihmistä, rentoa menoa, karaokea ja halpaa juotavaa.


Tiistaina kävin aamulla aamupalalla jonka jälkeen loikoilin huoneessani vielä useamman tunnin.
Päivällä lähdin kiertelemään ympäri kaupunkia, kävin taas raflassa syömässä, varaamassa tatska-ajan, enää ei ollut mihinkään hoppua ja olikin mukava vain istua alas jonnekkin kahville ja nauttia kiireettömyyden tunteesta.

Illalla oli luvassa toinen cs-meeting, tämänkertaisen nimi oli "tuesday toast".
Tällaiset tapahtumat on kyllä minun mieleen, koska paikalla on paljon muista maista kotoisin olevia ihmisiä, jotka tykkäävät myös matkailusta ja uusiin ihmisiin tutustumisesta.
Paikalla oli taas reilusti porukkaa ja illan aikana rupattelin lähes kaikkien kanssa, Cool.!
Hieman pienemmällä porukalla lähdimme vielä illan päätteeksi käymään toisessa baarissa, jonka jälkeen suuntasinkin unille.

Keskiviikko, viimeinen päivä..
Aamupala maittoi edellis-illan ravintolakierroksen jälkeen hyvin, hotellista täytyi kirjautua ulos klo 12.
Hieman ennen sitä lähdinkin kaupungille kierteleen, onneksi rinkan sain jättää hotellille päiväksi.
Päivä kuluikin todella nopeasti, pikkuisen kävelykierroksen jälkeen suuntasin kahville, sieltä tatuointiliikkeeseen jossa aikaa vierähtikin lähes 4 tuntia.

Tämän jälkeen hain rinkan hotellilta ja suuntasin tapaamaan yhtä maanantai-illan tuttavaa.
Kävimme kahvilla istumassa, mutta kauaa emme kerenneet rupattelemaan koska oli jo aika suunnata kentälle.
Prahasta Helsinkiin lennettäessä vieressäni istui eräs Helsinkiläinen reissaaja, joka oli myös matkustellut ympäri Eurooppaa noin kuukauden. Oli hauskaa jutella tyypin kanssa, varsinkin kun molemmilla Suomen kieli kangerteli hieman alussa ja välillä lauseisiin eksyi pari sanaa Englanniksi. Hahahh. :D

Helsingin lentokentällä oikealle portille kävellessäni huomasin "relaxation area" paikan ja mielenkiinnosta menin  kurkkaamaan miltä paikka näytti.
Sisällä tilassa oli erilaisia rentoutumistuoleja yms...
Ja mikä parasta, siellä oli myös erillisiä suljettavia nukkumapaikkoja..!!
Aivan mahtava paikka, itselläni oli noin 5 tuntia aikaa lepäillä ja itseasiassa aika kului erittäin nopeasti kun pikkuiset tirsat otti.
Torstaina aamulla klo 8 aikaan olin perillä Oulun kentällä ja loppumatkan taitoin bussilla.


Reissun jälkeisiä mietteitä......
Mukavaa tietysti olla kotona, mutta kyllähän se hieman kummalliselta tuntuu.
Varsinkin se että koko ajan on ollut todella paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja nyt yhtäkkiä istuinkin yksin kotonani.
Vaikkei keli Oulussa oikesti mikään kylmä ole, niin kyllä se melko raittiilta tuntuu kun todella lämmintä lähes koko reissun ajan oli.
Masentavaa oli huomata ettei Oulussa ole tällä hetkellä yhtään Cs-meetingejä, nuo oli aivan mahtavia kokoontumisia.. Ehkä minun täytyy muuttaa Prahaan.. hmm...

Olo on väsynyt mutta toisaalta myös helpottunut, johtuen todennäköisesti viimeisten päivien vähäisistä unista, mutta toki reissaaminen on välillä uuvuttavaa muutenkin.
Yhtäaikaa oli mukavaa palata kotiin, mutta toisaalta olisin tahtonut jäädä Prahaan tai jatkaa reissaamista jonnekkin muualle.
Yllätyin siitä kuinka vähän stressasin koko reissulla, suurelta osalta kaikki sujui hyvin, tai erittäin hyvin.!
Painoa 74,6kg joten ehkäpä leipäkuuri ei huomattavaa tuhoa tehnyt.
Todella mukavaa päästä syömään taas hieman järkevämmin, tosin kaupassa käydessä tuntui ettei tiennyt yhtään mitä ostaa.

Reissussa sain noin 35 eri autokyytiä, minulla oli noin 15 eri hostia ja tapasin kymmeniä muita mielenkiintoisia ihmisiä.
Kiitos siis kaikille reissussa tapaamilleni ihmisille, eläimille ja tietysti kiitos myös blogin lukijoille.!
Oli kyllä mahtava kokemus. =) Wou..!!

Stressia ja vaikeita paatoksia

Syy entista oudompaan kirjoitustyyliini ja a:n pisteiden puuttumiseen on siina etta istun tata tekstia kirjoittaessa Zurichissa yliopiston atk-luokassa.. Eika nappaimistossa ole oikeita kirjaimia..... puuhhh...
Paatin kuitenkin etta on paljon kivempi kirjoitella ihan oikealla nappaimistolla, joten matsku on nyt tallaista. :)

Palataan siis muutama paiva taas taaksepain, Baseliin ja torstaipaivaan.
Edellinen paiva oli ollut taas kohtalaisen rankka, joten oli aika rentoutua, tai ainakin melkeen.. Silla oli todellakin aika tehda suuria paatoksia reissun reitin yms suhteen.

Tilanne oli sellainen etta vaikka lukuisiin eri kaupunkeihin olin sohvapyyntoja lahettanyt, mutta yhtaan jarkevaa vastausta ei kuulunut takaisin.
Jo ennen reissua mietin erilaisia reitteja ja kuinka palaisin takaisin suomeen, eras vaihtoehto olisi koittaa liftata koko matka, jolloin pitaisi kiiruhtaa todella, yopymispaikat olivat todella epavarmoja, enka tiennyt kuinka helppoa/vaikeaa liftaaminen olisi esim. Puolassa, Liettuassa, Latviassa, Virossa.
Toinen hyva vaihtoehto olisi koittaa hankkia mahdollisimman edullinen lento joko Helsinkiin tai suoraan Ouluun.
Pari paivaa aiemmin olin vilkaissut varalta lentolippujen hintoja ja nyt paatin tarkastella niita tosissaan.
Tiesin etta Norwegian lentaa kohtalaisin hinnoin Prahan ja Suomen valia, pari edullista vaihtoehtoa nayttikin olevan tarjolla.
Ainoa huono puoli oli etta halvin lento olisi jo 30.10 ja toinen halpa vaihtoehto olisi paljon myohemmin.
Jonkin tovin ajatuksieni kanssa kamppailin ja koitin pahkailla miten tekisin..
Liftaamalla paluumatkasta voisi tulla erittain haastava, raskas, uuvuttava, tai voisin "antaa periksi" ja todeta etta ehka on aika jo ottaa oikeasti rennosti.
Koska paikkoja lennolle oli enaa 2 jaljella, totesin etta ehka minun tulisi ottaa lippu, muuten saattaisin menettaa taman tilaisuuden ja myohemmin joutuisin maksamaan tuplahinnan lennoista.
18 paivaa tuli siis matkustettua vain 24 eurolla. (yksi hostelliyopyminen koopenhaminassa)
 Ei siis hullummin, toki pikkuisen harmistunut olen ollut pariin otteeseen, mutta onhan se tietysti jo melkoisen hyva suoritus.

Lentoliput maksettuani, totesin etta nyt ylimaarainen stressi saa haipya ja lahdinkin tutkimaan kaupunkia hostini lainaamalla pyoralla.
Basel sijaitsee siksi mielenkiintoisella paikalla etta alle 10 minuutissa voi kayda pyorahtamassa Ranskassa, Saksassa ja palata jo takaisin Sveitsiin.
Keli on kylla suosinut jo suunnilleen viikon verran, koska lampotilat on pyorinyt paivisin 18-25 asteen valilla. :) Sopii minulle.
Kaupungilla pyorin useamman tunnin, valilla pyoraille, valilla kavellen.
Mukava pieni kaupunki...
Jossain vaiheessa totesin itsekseni etta koska lentoliput tuli ostettua, ehka voisin kayda ostamassa myos kaupasta pari olutta ja menna puistoon istumaan.
Taman paatinkin toteuttaa, vaikka kuitenkin takaraivossa pyori ajatus ettei mitaan pitaisi ostaa.
Puisto-olusen jalkeen suuntasin takaisin hostini asunnolle ja parin tunnin verran koitin jarjestella yopaikkoja, melkoista stressia tuntui pukkaavan taas kehiin koska vastauksia ei kuulunut... Ja jonkinlainen suunnitelma pitaisi keksia myos Prahaan menemisen kanssa.
Kun hostini palasi toista, kokkasimme hieman ja taas sai muuta ajateltavaa hetkeksi.
Tosiasia oli silti etta seuraaviksi paiviksi/oiksi tarvitsisin pikaisesti suunnitelman.
Lopulta sain jonkinlaisen alustavan suunnitelman paatettya, koska halusin jo lopettaa ylimaaraisen stressaamisen.
Perjantaina menisin siskoni kaverille Winterthuriin ja Lauantaina palaisin hieman takaisinpain ja yopyisin Zurichissa.
Viimeisten paivien osalta suunnitelma jai viela auki, kuten myos Prahaan siirtymisen osalta.

Perjantaina aamupaivalla paatin alkaa siirtymaan Winterthuriin, matka ei ollut todellakaan pitka, eika kiiretta olisi.
Ainoa syy miksi lahdin liikkeelle jo 11.30 aikaan, oli se etta kavelya olisi taas hieman luvassa.
Baselin kaupungin keskustan liepeilla ei oikein hyvia spotteja liftaamiseen ollut joten paatinkin heti aamulla etta suuntaan suoraan hieman kauemmas, kaupunginosaan nimelta Pratteln.
Matkaa olisi noin 12 kilometria, mutta kavelyynhan olin jo hieman matkalla tottunut.
Reilun parin tunnin paasta olinkin oikeassa paikassa ja valtatien yhteydessa olevalle huoltamolle paasin helposti, koska henkilokunnan portit oli jatettu auki. Pikainen paidanvaihto, hieman dodoa ja liftaus alkakoon.

noin 20min kuluttua viereeni pysahtyi autollaan vanhempi mies, joka tarjosi minulle kyytia Zurichia ennen olevalle huoltamolle.
Paatin hypata kyytiin ja mukava lyhyt patka tuli taas vietettya mielenkiintoisen ihmisen seurassa.
Seuraavalla huoltamolla jain heti odottamaan seuraavaa kyytia ja paikalle sattuikin ilmaantumaan pari muutakin liftaria.
Pariskunta oli Latviasta ja he olivat kierrelleen Eurooppaa jo parin kuukauden verran.
Muutaman lauseen vaihdettuamme pariskunta lahti kyselemaan kyytia huoltamon lahella olevilta ihmisilta ja mina jain kiihdytyskaistan vierelle kokeilemaan onneani.
Eipa aikaakaan kun paikalle kurvasi auto ja kuljettaja oli matkalla Winterthurin ohi, joten kyydin sain jalleen perille asti.

Winterthurissa menin hostini luo ja istuimme jonkin tovin hanen kanssaan sisalla rupatellen ja juoden teeta.
Kun hostini lahti harrastuksiensa pariin, mina otin hanen pyoransa lainaan ja suuntasin tutkimaan kaupunkia, kaupungilla tietysti kavin parissa leipomossa, joista sainkin jalleen ihan mukavasti evasta.
Aamun kavelyt kuitenkin tuntuivat sen verran lihaksissa etta paatin lyhyen kaupunkikierroksen jalkeen suunnata takaisin hostini luo.

Asunnossa oli paikalla hostini kamppakaveri, jonka kanssa rupattelimme pitkan tovin kaikenlaista.
Jossain vaiheessa totesin etta minun olisi pakko raapustella myos blogia, koska huomaamatta rastissa oli jo useampi paiva.
Muutaman paivan blogitekstit paivitettyani paatin kuitenkin jatkaa kunnolla jutustelua hostini ja hanen kamppiksensa kanssa.
Siinahan se ilta sitten vierahtikin, nopeasti, mukavasti, rennosti. :)


Lauantaina aamusta koitin pahkailla hieman loppureissun kuvioita, mutta asiaa ei helpottanut yhtaan se, ettei edelleenkaan yhden yhta vastausta sohvista kuulunut.
Mikali Prahaan haluaisin liftata, minun tulisi saada yopaikka esim Munchenista.. Eli kaksi ongelmaa jo kerralla, ei yopymispaikka, eika varmuutta kuinka liftaus sujuisi sunnuntaina kyseiseen paikkaan..
Jossain vaiheessa totesin etten tahdo tehda tyhmia virheita reissun lopulla ja missata lentoa tms.
Koska siirtyminen Prahaan tuntui olevan niin pirun ongelmallinen, paatin jalleen sortua, talla kertaa hankin itselleni sunnuntaiksi bussilipun Zurichista Prahaan.
Eipahan tartte enaa asiaa pahkailla, eika turhaan stressata.
Tuntuu kylla niin pirun oudolta etta mika ihme nuiden cs-paikkojen kanssa kiikastaa tassa vaiheessa. phuuuuuhhhhhh..!!

Kun olin jarkkaillyt kaikki tarvittavat asiat, paatin suunnata tien varteen ja Zurichiin.
Kavelya ei ollut kuin reilu kilometri ja kyydinkin sain nopeasti.
Kuljettajana oli Marokosta kotoisin oleva nainen ja hanella kylla riitti asiaa..
Tosin muutaman ensimmaisen minuutin jalkeen hanen jutut muuttuivat minusta hieman oudoiksi, silla koko loppumatkan han paasasi mm siita ettei turhia riskeja pitaisi ottaa, kuinka "jokin paha seuraa meita aina" ja etta rukoileminen auttaa.......... Henkilo uskoi kylla kaikkeen yliluonnolliseen mita vaan voi keksia.
Jooh, ehka en asiasta ala enempaa kertoilemaan, mutta oli kylla maailman pisimmat 30km. :D

Jokatapauksessa Zurichin keskustaan paasin ja menin keskustan tuntumassa olevan yliopiston edustalle odottamaan kaveriani.
Tai itseasiassa henkiloa jota itse hostasin ensimmaisella kerrallani  couchsurfingin kautta.
Kavimme kiertelemassa muutaman tunnin ajan kaupunkia kavelemalla, seka julkisia kayttaen, kylla tuhlasin nyt rahaa siihenkin...

Mutta 24h kortti oli yllattavan kateva ja illalla suuntasimme kaverini kaverin luokse viettamaan iltaa juustokekkereiden merkeissa.
Kyseiseen paikkaan kavelymatka olisi ollut liian pitka.
Ilta kului mukavasti, tosin juuston grillaushommat oli ihan perkeleen hikista touhua.

Illan kuluessa sain tutustua myos mielenkiintoiseen Sveitsilaiseen korttipeliin, josta myos lisasin kuvan fb:n sivuille.
Pelissa ei kylla ollut mitaan jarkea. :D Tekijan on taytynyt olla kylla meeeeelkoisen humalassa, tai muissa aineissa..
Normaaleilla pelikorteilla voisi pelata vastaavanlaista pelia paljon jarkevammin, mutta ei se mitaan, hauskaa silti oli.

Illan paatteeksi vuorossa oli yksi reissun erikoisimmista yopymispaikoista, silla suuntasimme Zurichin keskustassa olevalle yliopistolle.. ;)
"hostini" paasee yliopiston tiloihin 24/7 ja mita ilmeisemmin meininki taallapain on hieman erilaista..
Yliopistolta etsimme mukavat sohvat ja nukuimme yon mukavasti..
Tai ainakin melkein, liiketunnistimella olevat valot tekivat nukkumisesta hieman hankalampaa, silla aina hiemankin liikahtaessa, valot rapsahtivat paalle.

Aamulla herasimme jo 8 aikaan ja siirryimme atk-luokkaan, noin tunnin jalkeen kaverini lahti kotiin, koska hanella oli tarkeita menoja ja mina jain yliopiston tietokoneluokkaan kuluttaan aikaa.
Tanaan keli ei suosi aivan yhtalailla kuin aikaisempina paivina vaan vetta sataa, joten sama pysytella "jokunen tovi" taalla, ennen kuin suuntaan kaupungille.
Paivasta tulee varmasti joka tapauksessa pitka, silla bussi lahtee vasta 21 kieppeilla.
Ainakin on lammin paikka jossa istua, netti, pari olutta, sipseja.. :) hmmm. Eikohan tama tassa mene kohtalaisen kivuttomasti.

Palauttelua ja lisää kilsoja

Maanantaina Antwerpenissä oli aikaa taas hieman rentoilla, edellisen päivän jälkeen se tulikin todella tarpeeseen.
Aamupäivällä koitin järkkäillä taas tulevia yöpaikkoja, pienoisia vaikeuksia tuntui taas olevan.

Lähdin kiertelemään kaupungille kävelemällä noin 12 aikaan ja ihan lahjakkaasti kuusi tuntia siellä vierähtikin.
Pilalle menneen sunnuntain takia maanantaiaamuna ruokaa oli aika niukasti ja aamupäivästä ruoan kyseleminen ei ole helpointa.
Kaupungilla kierrellessäni näin pienen kuppikakku-liikkeen ja totesin että voihan sitä aina kokeilla kysyä ilmaista evästä myös tällaisesta paikasta.
Ja kannatti kysyäkkin, ilmainen kuppikakku oli mielettömän hyvää.!

Harmi että Belgialaisessa suklaaliikkeessä ei lykästänyt yhtä hyvin, kävin kysymässä tietysti. ; D
Päivän mittaan toki muuta purtavaakin sain, kuten täytettyä patonkia ja jotain paikallista piirakkaa johon on tungettu makkara sisälle.
Päivällä yhdessä kahviossa myyjä sanoi että kannattaa tulla takaisin ennen sulkemisaikaa, jolloin hän voi antaa jäljellä olevia ruokia.
Tietystihän kaupungilla siihen asti pyörin ja sainkin täytetyn leivän, pari leivonnaista ja pari patonkia.
Kaupungilla pyöriminen oli leppoisaa, koska lämpötila on ollut monena päivänä jo 20 kieppeillä.
Tähän asti ehkä mielenkiintoisin kaupunki on ollut Antwerpen ja tietty muuallakin Belgiassa olisi mukava pyörähtää.

Tiistaina kuitenkin tiedossa oli jo siirtyminen Luxembourgiin.
Aamulla vielä koitin pähkäillä kovasti mistä lähtisin liftaamaan ja joo.. jälleen piti yöpaikkoja yrittää järkkäillä, tsiisus että alkanut oleman tiukassa.!
Tämän kertainen liftauspaikka oli vain parin kilometrin päässä ja sainkin kyydin aika nopeasti valtatiellä olevalle huoltoasemalle.
Huoltoasemalla aikaa taas tuntui kuluvan tuhottomasti, ei kyydin kyytiä.. phuuhh.
Monen tovin jälkeen sain kyydin hieman Brysselin ohitse ja jälleen isolle huoltoasemalle.
Normaalisti tällaiset paikat ovat olleet parhaita liftauspaikkoja.
Kerkesin odottaa noin 10min kunnes viereeni pysähtyi rekka.
Rekkakuski sanoi nähneensä minut edellisellä huoltoasemalla, mutta ei voinut ottaa minua kyytiin aikaisemmin koska ei pysähtynyt siellä.

Mutta pääasia että nyt sain kyydin, sillä hän oli ajamassa Luxembourgiin.! Joten loppumatkan pääsin taas helposti rennossa tunnelmassa.
Luxembourgissa kuski jätti minut noin 6 kilometrin päähän keskustasta, joten pikkuisen kävelyä oli taas edessä.
Matkalla keskustaan oli tietysti aika myös hankkia purtavaa, hieman leipää, banaanin, omenoita. :)
Keskustassa tapasin hostini joka esitteli minulle hieman kaupunkia autollaan.

Tämän jälkeen menimme hänen asunnolleen ja nyt pieni varoitus, hän on naturisti..
Joten kun olin siirtämässä tavaroitani olohuoneeseen, käytävällä viuhottikin jo alaston mies.
Vaikka saunakulttuuriin yms olenkin suomessa tottunut, niin kyllähän se tuntui hieman oudolta viettää aikaa ilkosillaan jonkun toisen asunnossa ja seurassa.

Mutta tunnelma oli kuitenkin rentoa, söimme illallista, istuimme sohvalla ja rupattelimme kaikenlaista.
Ihan normaalia siis, kuten vaatteet päälläkin, mutta myönnettäköön että hieman oli aluksi vaikea rentoutua.
Aamulla söimme vielä aamupalaa, jonka jälkeen hosti suuntasi töihin ja minä tien varteen.
Luxembourgin keskustassa ei hyviä liftaus-spotteja oikein löytynyt, joten totesin että ehkä minun pitänee kävellä noin 15km päässä olevalle isolle huoltoasemalle.

Kello oli vasta noin 8.30, joten aikaa oli ja aamuyön sateet olivat sopivasti väistyneet.
Eipäs siinä kun napit korville ja köpöttelemään.
Aika sujuvasti nuo pitemmätkin matkat on nyt sujuneet, huomaa että on karaistunut tuota rinkkaa retuuttamaan.
Jumalaton hikihän siinä kuitenkin tulee joka kerta ja paitaa saa olla vaihtamassa aina kävelyn päätteeksi.
Huoltamolle saapuessani aloin pähkäilemään kuinka pääsen alueelle, sillä sitä näytti ympäröivän parin metrin korkuinen aita.
Huoltamon ravintolan takaoven luona näytti kuitenkin pieni portti auki ja siitä pääsin puikahtamaan alueelle.
Liftaus alkakoon, ensimmäinen kyytiä tarjonnut henkilö oli menossa Pariisiin ja voin kertoa että KYLLÄ oli houkuttava tarjous.
Mutta päätin kuitenkin jatkaa liftausta ja pyrkiä Baseliin.
Jonkin ajan kuluttua viereeni pysähtyi auto ja vanhempi pariskunta oli menossa oikeaan suuntaan.
Itseasiassa he olivat matkalla Colmariin, joka on alle satasen päässä Baselista.
Matkalla pysähdyimme eräälle huoltamolle ja pariskunta tarjosi minulle salaatin ja kahvin.! Taas mahtavia ihmisiä.

Hieman ennen Colmaria oli taas sopiva huoltamo johon jäin odottamaan kyytiä.
Mutta nyt taas näytti kyydin saaminen vaikealta, kunnes eräs Puolalainen työmies otti minut kyytiini ja pääsin muutaman kymmenen kilsaa eteenpäin. Tosin tällä kertaa lähistöllä ei ollut hyviä spotteja ja kuumeisesti koitinkin puhelimella karttaa plärätä.
Totesin että voisin yrittää saada kyydin Mulhousen keskustasta valtatielle johtavalta tieltä, vaikkei spotti mikään hyvä ollut.
Autoille tilaa pysähtyä oli hyvin rajallisesti, mutta jonkin ajan kuluttua eräs toinen Puolalainen työmies pysähtyi kohdalleni ja oli menossa oikeaan suuntaan.
Mies oli menossa Sierentziin ja ajattelin että tässä vaiheessa jokainen kyyti on pois kävelymatkasta.
Hän jätti minut liikenneympyrään ja vakuutti että siitä pääsisin helposti Baseliin.
Onneksi hän tiesi mitä puhui, sillä jo muutamassa minuutissa olin matkalla määränpäähäni.
Kuskina oli Ranskalaismies, joka ei puhunut/ymmärtänyt sanaakaan englantia.
Hänen kyydillä onnistuin kuitenkin pääsemään perille asti, ajoimme Baseliin pieniä teitä pitkin koska miehellä ei ollut voimassa olevaa tietullilätkää.

Pienen tovin hostiani odottelin pihalla, mutta siinä vaiheessa se ei haitannut mitään, sillä vihdoinkin olin perillä määränpäässäni.
Hostini oli kutsunut ystävänsä luokseen kylään ja he valmistivat meille lasagnea. Nomn.!
Päivä oli ollut taas kerran pitkä, raskas ja välillä stressaavakin.
Olikin mahtavaa päästä nukkumaan tietäen että seuraavan päivän saa taas höntsäillä.

Ensimmäinen vitutusliftaus

Perjantaina edessä oli pitempi siirtymä Hannoverista Einhoveniin.
Aamulla söimme hostin kanssa yhdessä aamiaista, jonka jälkeen koitin vielä pähkäillä minkä tien varresta lähtisin liftausta yrittämään. Juuri ennen lähtöäni päätin vielä vaihtaa liftaus-spotin.
Muutaman kilsan kävely ei tuntunut miltään ja kohta olinkin paikassa josta toivottavasti pääsisin järkevästi määränpäähän.
Noin 20min jälkeen eräs auto pysähtyi viereeni ja mies selitti kovasti ettei tämä olisi hyvä paikka liftata.
Ymmärsin kyllä mitä mies tarkoitti, mutta koska moottoritielle oli matkaa noin 16km. Totesin että kyyti on saatava lähempää, edes pienen siirtymän verran.
Päätin kuitenkin siirtyä noin 500 metrin päähän, tien varteen joka johtaisi eri kohtaan moottoritielle.
Aikaa kului ja mielessä alkoi pyöriä että mitenköhän pääsisin perille, pitäisikö minun siirtyä muutaman kilometrin päähän ja koittaa sieltä, vai jatkaa yrittämistä tässä hyvin epävarmassa paikassa.
Totesin että mikäli klo 11.55 mennessä en saa kyytiä, siirryn toiseen paikkaan.
Olin seisoskellut paikassa suunnilleen puoli tuntia, kallista aikaa kului turhaan ja kello oli 11.55.
Pari autoa vielä vilahti ohitseni, hieman noituen nostin rinkkani olalle ja totesin että pakkokait se on siirtyä toiseen paikkaan.

Rinkkaa selkääni asetellessani kuitenkin huomasin että toinen ohitseni vilahtaneista autoista pysähtyi.
Kuski hyppäsi ulos autosta ja huitoi minulle.
Toivoin että pääsisin auton kyydissä edes moottoritien varteen asti ja siellä voisin yrittää saada paremmin kyydin.
Autossa oli kolmehenkinen perhe ja he olivat matkalla mummolaansa.
Mikä parasta, mummola sijaitsi Saksan ja Hollannin rajan lähellä olevassa kylässä nimeltä Krefelt.
Aivan mahtavaa.!!
Olin siis jälleen ehkä maailman onnekkain, sillä sain heiltä kyydin todella kauas.
Automatka sujui leppoisasti, välillä rupatellen koko perheen kanssa, välillä perheen pojalle valokuvia näytellessä jne.

Perhe jätti minut isolle levähdyspaikalle, joka sijaitsi moottoritien varressa.
Perheen isä epäili hieman, olisiko levähdyspaikka hyvä spotti saada kyyti.
Mutta totesimme että se on paras lähistöllä oleva paikka ja sanoinkin että minulla on tarvittaessa monta tuntia aikaa, koska pääsin heidän kyydillä todella pitkästi ja nopeasti.
Itse olin paikan suhteen aika luottavainen, liikennettä oli paljon ja autoja kävi levähdyspaikalla jatkuvasti.

Vaistoni osuikin oikeaan koska alle 10 minuutissa olin jo matkalla Eindhoveniin.
Jonkin tovin juteltuamme kuski kysyi kellostani, tai siis polarin mittarista.
Kävikin ilmi että kyseisellä herralla oli kohtalaisen kova tausta triathlonista ja ironman-kisoista.
Olipa mukava yllätys tavata tällainenkin ihminen matkan varrella.
Perillä Einhovenissa olin käsittämättömän nopeasti, aikaa kului ehkä 4 tuntia, ei huonosti kun kulkee liftaten.
Hostini olikin vielä töissä ja odottelin häntä jonkin aikaa ulkona.
Kun hosti tuli kotiin, tarjosi hän minulle perinteistä Hollantilaista ruokaa, eli muussattua perunaa ja pinaattia, sekä makkaraa.
Ruokajuomaksi sain paikallisesta panimosta olevaa olutta.
Kylläpä maistuikin..! :)

Illalla lähdimme käymään hostin kaverilla jossa vietimme iltaa rupatellen, katsoen mm. the walking deadin uusimman jakson ja saimpahan jokusen oluenkin vielä lisää.



Lauantaina herätessä aurinko paistoi, linnut lauloi ja olo oli mitä mahtavin.
Erittäin outoa oli käsittää että pihalla oli +20 astetta lämpöä...
Samaan aikaan Oulussa oli satanut jo lunta..
Taas oli sellainen aamu että sai vain olla ja rentoilla.
Toki "hieman" viestejä piti pommittaa taas pitkin päivää couchsurfingissa.
Tarkoituksena oli viettää Eindhovenissa kaksi yötä, tosin kahden eri hostin luona.
Olimme sopineet toisen hostin kanssa että tapaamme klo 18, hänen osoitteesaan.
Ensimmäisen hostini kanssa lähdimmekin päivällä hieman kiertoajelulle, kaupungin lähikylään, jossa näin mm. pari Van Goghin maalaamaa paikkaa. Vanhan kirkon ja myllyn, ihan mielenkiintoista oli nuokin paikat nähdä.
Seuraavaksi suuntasimme kaupungin keskustaan kiertelemään ja katselemaan paikkoja.
Sekä tietysti hankkimaan ruokaa, Eindhoven osoittautuikin tosi hyväksi koska jokaisesta paikasta jossa ruokaa kävin kysymässä, sain myös jotain.
Tosin kumpi sitten onkaan parempi vaihtoehto, se että saa jokaisesta paikasta vähän, vai se että saa yhdestä paikasta kerralla enemmän.?

Päivä kului nopeasti ja pian olikin aika tavata uusi hosti.
Menin osoitteeseen ja täytyy todeta että hieman ihmeissäni olin, ovi oli sivukujalla aivan kuin se olisi erään baarin takaovi.
Soitin ovikelloa ja ovelle tuli mies joka esittäytyi hostini kämppikseksi.
Asunto sijaitsikin baarin yläkerrassa ja kämppään johti ehkä maailman jyrkimmät portaat.
Porukka oli leppoisaa, mutta wifiä emme saaneet toimimaan.. oijoii, eihän nykyihminen pärjää enää ilmanen nettiä.
Nojoo, itseasiassa itselläni ei ollut vielä seuraavalle päivälle yöpaikkaa tiedossa, enkä myöskään tiennyt mihin päin Belgiaa suuntaisin.
Joten netin käyttöön saaminen oli oikeasti tärkeä juttu.
Hostini kanssa menimme naapurirakennukseen, jossa sijaitsi jonkin taiteilijaryhmän tilat ja saimme käyttää heidän wifiä.
Pitkän tovin koitin yöpaikkoja hankkia kunnes totesin että pakko varmaan seuraavana aamuna koittaa päästä kaupungin keskustassa nettiin ja päättää sitten mihin suuntaisin.
Juuri ennen poislähtöä sain kuitenkin viestiä ja yöpaikka järjestyisi Antwerpenissä seuraavaksi yöksi.

Näin ne asiat taas lopulta järjestyi ja lähdimme hostini kanssa laittamaan ruokaa ja rupattelemaan mukavia.
Illanpäälle lähdimme käymään vielä katsomassa Eindhovenin yöelämää ja kyllähän se hieman hurjemmalta näytti mitä Oulussa.
Yksi merkittävä tekiä on se että yhden kadun varteen on tungettu noin 50 baaria. Väkeä oli ihan riittävästi..



Sunnuntai... puuh mikä sunnuntai.
Aamulla ei ollut aavistustakaan mitä olisi edessä.
Herättyäni lähdin kaupungin keskustaan bongaamaan wifin, tarkastamaan vielä tärkeät viestit jne.
Tämän jälkeen muutama kilsa kävelyä ja olin taas liftaushommissa.
Noin tunnin jälkeen eräs nainen kävi sanomassa minulle että on menossa hieman eri suuntaan, mutta voisi minulle kyydin tarjota. Hetken asiaa mietittyäni totesin että kyseisetä paikasta on myös suora tie Antwerpeniin joten päätin naisen mukaan lähteä.
Nainen oli matkalla Bergen op zoomiin ja jätti minut lähellä olevalle huoltoasemalle.
Huoltoasema oli aivan moottoritien vieressä ja oletin että siitä olisi helppo saada kyyti, mutta nyt olin pahasti väärässä..
Huoltamon kiihdytyskaistan luona parisen tuntia turhaan kärvisteltyäni totesin että minun on pakko siirtyä muualle.
Noin neljän kilometrin päässä oli Bergen op zoomin keskustasta moottoritielle johtava tie.
Päätin suunnata sinne, toivoen että paikka on liftauskelpoinen.

Kieltämättä niskassa, selässä, jaloissa ja olkapäissä alkoi jo tuntumaan että tämä päivä on ollut vähän erilainen.
Mutta paljon oli vielä edessäkin, oikeaan paikkaan päästyäni totesin sen olevan aivan hyvä liftaukseen.
Paitsi ettei kukaan pysähdy ottamaan minua kyytiin.
Mielessä pyöri mitä tehdä, yrittääkkö saada kyyti takaisin Eindhoveniin jossa yöpaikka järjestyisi, pitäisikö jäädä kyseiseen paikkaan ja yrittää kärvistellä pihalla jos kyytiä Antwerpeniin ei järjesty.

Monen tovin jälkeen kuitenkin yksi autoista pysähtyi ja kuski sanoi menevänsä Antwerpeniin,  vihdoinkin..!
Aikamoinen helpotus oli päästä perille.
Mutta kuinka voi olla että toistaiseksi tämän reissun toiseksi lyhyimmästä liftauksesta voi tulla noin pitkä.
Hommaan meni noin 6 tuntia.. ja matkaa oli reilu satanen.
Ughhhh, toivottavasti montaa samanlaista päivää ei ole edessä.

No iltahan kului lähinnä sohvalla löhöillen, netissä surffaten ja toipuen päivän koitoksesta...

Päivät ne vaan vilisee..

Elikkäs, Koldingista huonoin yöunin homma jatkui.
Jälleen kerran edessä oli aamureippailut rinkan kanssa, nyt noin 5km.
Hiljalleen reissun aikana tuo kävely on alkanut tuntumaan kevyemmältä, tai ainakin hieman helpommalta.
Totesin että sopivin liftauspaikka on kyltin takana joka kieltää tiellä kävelyn ja pyöräilyn.
Ei muuta kuin piennarta pitki noin 10 metriä kyltin taakse ja peukku pystyyn.
Taas legendaarisen 15 minuutin kuluttua auto pysähtyi kohdalle ja suuntakin on oikea.
Tällä kertaa kyydin tarjosi Tsetseniasta kotoisin oleva nuorehko muslimipariskunta.. ihan vaan esimerkiksi heitin siitä, kuinka erilaisiin ihmisiin liftaamalla voi törmätä.
Sain kyydin Tanskan ja Saksan rajan tuntumassa olevalle huoltsikalle, pihalla otin tavarani ja lähdin käymään pikaisesti sisällä huoltamossa.
Naisten vessassa käytyäni, kävelin takaisin ulos huoltamosta.
Ulko-ovella vastaan tuli mies, joka kysyi minulta olinko minä se liftari joka on menossa Hampuriin.
Hieman asia ihmetytti ja kysyinkin että mistä hän tiesi mihin olen matkalla.
Mitä ilmeisemmin joku rekkakuski oli nähnyt vilaukselta kylttini kun kävelin sisälle huoltamoon. :D
Oli vaikea käsittää miten sain kyydin tällä tavoin, mutta ei  asia tietysti haitannut.

Pakettiauton kyydissä matka taittui leppoisasti Hampuriin asti.
Hampurissa minulla oli jokunen tunti aikaa kierrellä kaupungilla, ennen kuin tapaisin seuraavan hostini.
Kaupungilla päätin kokeilla onneani starbucks-kahvilassa.
Ja hyvihän se jälleen meni, iso kahvi, muffinssi ja bagel.

Päivä oli lämmin, tai no ainakin "lämmin", joten istuskelin jonkun jorpakon reunalla pitkän tovin nauttien evästä ja lämmintä kahvia.
Ennen hostini tapaamista, kävin vielä parista kahvilasta hakemassa itselleni iltapalaa valmiiksi.
Illalla puoli 8 aikaan tapasimme hostin kanssa keskustassa ja kävelimme hänen asunnolleen..
Jälleen kerran päivä oli ollut kiitettävän pitkä, joten parin tunnin chättäilyn jälkeen oli aika unille.

Seuraavana päivänä luvassa oli rentoilua.
Oli taas mukava tietää ettei ole mihinkään kiirettä, aamupäivällä oli hyvin aikaa valmistella tulevia yöpaikkoja, lähetellä ihan urakalla sohvapyyntöjä eri kaupunkeihin ja miettiä hieman mahdollisia reittivaihtoehtoja..
Jossain vaiheessa päivällä hostini käytti minua kävellen kierroksen ympäri kaupunkia, jopa siellä reeperpaanilla.
Siitä voinkin sanoa että eikait tuo näyttäny sen erikoisemmalta ku muukaan kaupunki.
Mutta ihan mielenkiintoinen kaupunki tuo Hampuri noin yleisesti.
Kotimatkalla hostini halusi nähdä kun hankin ruokaa, neljässä ensimmäisessä paikassa ei lykästänyt.
Mutta seuraavasta sain leivän ja seuraavasta kaksi pientä leivonnaista.
Hostini hämmästeli tilannetta varmasti yhtä paljon kun minä ensimmäistä kertaa nähdessäni vastaavaa. :)
Hän vain toisteli lauseita "no way" & "that is so cool".
Matkalla hän totesi että minun kannattaisi kysyä ruokaa hänen asuntonsa lähellä olevasta dönerkebab-paikasta ja totesin että miksipä ei.
Ei kun tuumasta toimeen ja hetkeä myöhemmin kävelin ulos paikasta kebab kourassani.

Illalla hostillani oli hieman menoja, joten päätin käydä vielä kierroksen kaupungilla. Aikaisemmin päivällä yhdessä kahvilassa minulle sanottiin että tulla käymään uudestaan ennen sulkemista mikäli haluan ilmaista ruokaa.
Koska olin lähettyvillä, päätin tietysti pistäytyä paikassa.
Ja toki parissa muussakin......

Kuvamatskuahan löytyy fb:n kansiosta blogiin liittyen ja Hampurissa ruokaa sain vähintään riittävästi.
Joten osan annoin hostille ja hänen kämppikselleenkin.
Illalla luvassa oli hyvää ruokaa, mahtavaa seuraa ja rentoa fiilistä.

Edit: Nyt kuvat myös täällä. :)


(Hmm.. pitäisköhän tästä lähtien alkaa käyttämään viikonpäiviä jokaisen uuden päivän alussa niin te lukijat pysyisitte vähän paremmin kärryillä. Itellähän viikonpäivät on menny sekaisin jo monet kerrat.)

Joten, niin koitti torstai-aamu ja matkan oli jatkuttava kohti Hannoveria.
Olen todennut että klo 12 on ollut hyvä aika aloittaa liftaaminen, tai yleensä olen aikalailla samoihin aikoihin ollut liikkeellä.
Klo 11 jälkeen siis aamureippailut ja noin 12 kieppeillä peukutus taas alkoi.
Nyt hieman sateisissa merkeissä, pitkään en kuitenkaan joutunut sateessa norkoilemaan koska jälleen maaginen 15min ja istuin jo auton kyydissä.

Matkalla satoi aivan kaatamalla vettä, mutta onneksi Hannoveria kohti sää kirkastui hieman ja sade loppui.
Aivan Hannoveriin asti en kuitenkaan vielä päässyt, mutta matkaa ei ollut enää montaa kymppiä.
Seuraavaa kyytiä loppumatkalle jäin odottamaan Ikean viereen, kuulemma Hannoverilaiset käyvät paljolti shoppailemassa siellä ja mikäli ei lykästäisi, voisin käydä kysymässä autoa lainaan viereisestä ferrariliikkeestä. =)
Aahhh, miksi nyt vasta blogia kirjoittaessa tajusin että oishan siellä pitäny ees läpällä käyä kysymässä jos vaikka auton lahjoittaisivat tms. Tyhmätyhmätyhmä...

Mutta tosiaan, Ikeaan vievän tien varrelta sainkin pian kyydin Hannoverin keskustaan.
Keskustassa päätin pistäytyä ensimmäiseen kahvioon joka sattui sopivasti kohdalle.
Kahviossa omistaja perheineen istui juuri syömässä, mies tuli tiskin taakse muttei puhunut kuin portugalia ja saksaa, joten pienoinen kielimuuri olisi edessä.
Perheen tyttäret 8v ja 9v puhuivat kuitenkin hieman englantia ja he selittivät vanhemmilleen tarinani.
Perheen äiti pyysikin minut pöytään ja kohta edessäni oli pastaa ja pihviä. Ihan tätä en osannut olettaa, mutta tietysti ruoka maistui.!
Oivallinen esimerkki eri kulttuurin vieraanvaraisuudesta, käsittämättömän hienoja ihmisiä.
Perhettä kiinnosti kovasti tietää kaikenlaista tietoa minusta.
Tytöt yrittivätkin parhaansa mukaan kysyä asioita kuten mistä olen kotoisin, onko minulla eläimiä, minne olen matkalla.
Näytinkin puhelimen kartalta missä Suomi ja Oulu sijaitsevat, sekä kerroin heille kaikenlaista itsestäni ja reissustani.
Lähtiessäni kahviosta, tytöt kävivät vielä ovelta huutamassa minulle onnea matkaan.

Hannoverin hostini asui ihan kahvion vieressä ja olinkin pian perillä yöpaikassani.
Jonkin tovin juteltuamme, hostini lähti omille asioilleen ja minä suuntasin kaupungille kiertelemään ja tutkimaan hieman paikkoja.

Tietysti samalla kävin kyselemässä hieman ruokaa, nyt kuitenkin ruoan saanti oli hieman hankalampaa, kielimuuri oli parissakin paikassa suurena esteenä.
Mutta yrittänyttä ei laiteta ja lisää evästäkin tuli taas saatua.
=) en siis elä suuremmin nälässä tänäänkään.

Huomenna uudet seikkailut, pitempi etäisyys liftausmatkassa ja jälleen uusi maa minulle.

Ensimmäinen lepopäivä

Lauantaiaamuna oli mukava herätä, unta oli saanut pitkästä aikaa yli 8 tuntia eikä tänään olisi kiire mihinkään.
Aamu alkoi leppoisasti, hosti tarjosi minulle aamiaiseksi leipää, omeletin ja kahvia. Ohh..!! :P  kuinka paljon olinkaan kaivannut kahvia. Pari päivää olin jo miettinyt että kunpa saisin edes kupillisen.

Seuraavaksi luvassa oli jokunen tunti sohvalla lepäilyä, netissä surffailua, blogin kirjoittelua ja hieman tulevien yöpaikkojen järkkäilyä. Täytyykin mainita että ei tällainen reissaaminen silti helppoa ole, vaikka välillä siltä voinut kuulostaakkin. :D
Tänäänkin tuntitolkulla on pitänyt yöpaikkoja koittaa järjestää, eikä minulla siltikään ole vielä yöpaikkaa Sunnuntai-illaksi Kööpenhaminan puolella. :D :D
Mutta luotetaan siihen että universumi huolehtii......
 Yksi vaihtoehto voisi olla että koittaisin liftata suoraan Koldingiin jossa minulla pitäisi olla hosti, mutta en missään nimessä halua köpistä missata.!
Nyt vihdoinkin olen niin lähellä sitä.! Vaikea uskoa vieläkään.
Mutta huomena siitä tulee todellisuutta.

Sohvalla rentoilujen jälkeen tarjolla oli lämmintä ruokaa.!
Kyllä muuten kelpasi, mahtava hosti täytyy todeta.
Ruokailun jälkeen luvassa oli hieman lisää rentoilua ja muutaman tunnin päästä lähdimme autolla ajelulle ympäri kaupunkia.
Todella mukavan oloinen kaupunki, jossain määrin hyvin paljolti juuri minun mieleen. Paitsi että tuulee ihan perkeleesti..!!
Eihän Oulun pikku puuskat tunnu tämän jälkeen enää miltään.

Kiertelimme ympäri kaupunkia, välillä autolla, välillä kävellen. Leppoisaa iltapäivävietettä, hieman ennen kaupungista poislähtöä totesin että voisin käydä jossain paikassa kokeilemassa jos saisin hieman purtavaa.
Erään korttelin kulmassa näkyi Subway jossa ei ollut asiakkaita samaisella hetkellä. Totesin että voisihan sieltä tietysti käydä kysymässä evästä, mutta epäilin kovasti ettei sieltä mitään saisi.
Hostini jäi hieman etäämmälle ulos odottamaan ja minä marssin sisälle subiin.
Myyjänä oli nuorehko mies joka puhui erinomaisesti englantia, kerroin hänelle tarinani ja mies sanoi heti että voisi minulle leivän tehdä.
Totesi vain että pois he heittäisivät leivät kuitenkin, eli järkevää ajattelua vaihteeksi.
Mahtavaa..!! Ilmainen subi, tulipa taas todistettua että aina kannattaa yrittää. =)
Malmön keskustasta suuntasimme takaisin "kotiin" ja pääsin mässäilemään subia, kera viskin ja oluen.. Todellinen happy meal.
Sanoinko jo että mahtava hosti.! :D

Loppuillan olenkin aika pitkälti viettänyt tabletti kourassa lähetellen sohvapyyntöjä Kööpenhaminalaisille.
Toistaiseksi tuloksetta ja mikä hienointa, näköjään couchsurfing-sivuston serveri kaatui. Phuuuuuhhh...!!
Toivottavasti huomen aamulla olisi taas kunnossa, muuten mutkistaa asioita melkoisesti...


Sunnuntai aamuna onneksi cs-sivustokin taas toimi oikein tai niin ainakin luulin. Mutta yhtään vastausta köpiksestä ei kuitenkaan kuulunut.
Muutaman tunnin aamusta vietin sohvapyyntöjä lähetellen ja ihmetellen mikä on vialla köpisläisissä kun eivät ole innokkaita surffaajia majoittamaan.
Hostini tarjosi vielä ennen lähtöä lämpimän päivällisen ja kun tavarani oli taas pakattuna, nakkasi hän minut autollaan sopivaan liftauspaikkaan.
Paikka osoittautui jälleen hyväksi, eikä aikaakaan kun olin jo ylittämässä Malmön ja Köpiksen välistä rapakkoa.
Tämänkertainen siirtymähän oli todella lyhyt ja sain kyydin kaupungin keskustaan.
Keskustassa päätin hieman kierrellä kävellen ja tovin kuluttua päätin mennä pieneen kahvioon kysymään pientä purtavaa.
Kahvilassa sattui työskentelemään nuori mies joka puhui erinomaisesti englantia, oli itsekkin liftannut jonkin verran ja oli innoissaan tarinastani.
Hän täytti kaksi isoa paperipussia erilaisilla leivillä sekä leivonnaisilla ennen kuin ehdin edes sanomaan etten tarvitsisi niin paljoa.

Jäin kahvilaan istumaan ja rupattelemaan myyjän kanssa koska mielenkiintoista puhuttavaa reissailusta riitti yllin kyllin.
Myyjä tarjosi minulle kahvia ja paikassa oli ilmainen wifi, joten kelpo paikka odotella ja toivoa että sopiva yöpaikkakin löytyisi jostain.
Myyjä jopa laittoi viestiä reissukavereilleen ja kysyi voisiko joku heistä majoittaa minut, erinäisistä syistä yöpaikkaa ei kuitenkaan herunut.

Jossain vaiheessa kysäisin myyjän työmatkaan liittyen että onko hänellä pyörää ja yhtäkkiä hän kysyikin että tahtoisinko lainata sitä ja ottaa kierroksen kaupungilla. No mikäpä jottei.! :D

Kerrassaan mahtava ihminen, miten onnistuinkin taas sattumalta tällaiseen henkilöön törmäämään.

Lähdin fillarilla pyörimään kaupungille, mutta valitettavasti noin puolen tunnin päästä alkoi satamaan reippaasti, joten päätin palata takaisin kahvioon.

Jonkun tovin kahviossa vielä kävin oleskelemassa, mutta päätin siirtyä vieressä olevan hostellin baarin/aulan puolelle koska kahvio meni kiinni jo klo 17.

Hostellin baarissa oli myös ilmainen wifi, siksi ajattelin että se olisi hyvä paikka odotella mahdollisia cs-viestejä.

Baarin tiloissa wifi tuntui tökkivän todella pahasti, tai ainakin minun tabletillani.

Viereisessä pöydässä istui eräs nainen ja päätin kysyä oliko hänellä ongelmia netin kanssa, aivan yhtälailla hidasteli hänenkin yhteys.

En siis onneksi ollut ainoa, aloimme juttelemaan yllättäen reissailusta.

Kohta hieman kauemmassa pöydässä istunut nainen tuli luoksemme ja sanoi kuulleensa rupattelumme, kävikin ilmi että toinen naisista oli New yorkista ja toinen New jerseystä.

Lähes naapureita siis...

Juttelimme naisten kanssa useamman tunnin, mikä passasi hyvin minulle koska odotin vieläkin toiveliaana että kuulisin jotain cs-sivuilta.

Kello alkoi lähestyä kuitenkin jos iltayhdeksää ja oli pakko todeta että ehkä nyt ei sohvapaikkaa löydy.

Ulkona satoi vettä kaatamalla ja koitin pähkäillä mitä tekisin.

Lopulta totesin että ehkä nyt oli tullut sellainen hetki että minun olisi "pakko" turvautua käyttämään rahaa.

Hostelli jonka baarissa jo valmiksi istuin oli kaupungin halvin.

Sänky 8 hengen huoneesta maksoi 24e ja pitkän tuskailun jälkeen totesin että sen verran mukavuudenhaluinen olen, etten vesisateeseen tahtonut yöksi lähteä.

Tietysti olin pettynyt itseeni ja jossain määrin olen edelleenkin siitä että sorruin hätävara rahaa käyttämään.

Mutta toisaalta ehkä niin piti tapahtua. :)

Respassa yöpymistä maksaessani selitin vastaanotossa työskentelevälle miehelle tavoitteestani ja että hieman tuli nyt pienoinen pettymys.

Mies päätti antaa minulle ilmaisen aamiaiskupongin, normistihan se maksaisi 9 euroa. Joten pientä lievitystä pettymykseen.

Samassa huoneessa kanssani oli Intiasta kotoisin oleva pariskunta, joiden kanssa pari lausetta vaihdoin huoneeseen mennessäni.

Hieman myöhemmin huoneeseen tuli myös Israelista kotoisin oleva mies, hänen kanssaan kävimme pitkän keskustelun matkustelusta yms. Ja kesken jutustelumme, huoneeseen saapui myös Italiasta olevat kaverukset.

Jälleen kerran reissutarinani ihastutti ja kummastutti ihmisiä.

Ruotsin puolella ollessani eräs minulle kyydin tarjonnut mies antoi minulle myös hieman yli 50 kruunua, koska hänen mukaansa Ruotsin ja Tanskan välisen rapakon yllittämiseen joutuisin ehkä käyttämään lauttaa. Tanskaan kuitenkin pääsin auton kyydillä siltaa pitkin, joten minulla oli nyt turhaan Ruotsin kruunuja.

Italialaisten kanssa keskustellessa kävi ilmi että he ovat menossa Ruotsiin joten annoin rahat heille. :D

Sitä ihmetystä ja naurua, Italialaismies ei meinannut käsittää että joku oikeasti antaa rahansa pois.

Aamulla herätessäni pakkasin kamppeeni ja lähtiessäni huoneesta, annoin Italialaisille vielä leipää. 

Koska nyt minulla oli leipää aivan liikaa ja menin vieläpä itse aamupalalle hostellin ravintolaan.

Aamupalaa syödessäni selvittelin mahdollisen liftauspaikan ja syötyäni lähdin kävelemään.

Matkaa paikkaan oli noin 8 kilometriä, aurinko paistoi ja ilma oli mitä parhain. Olisin halunnut viettää Köpiksessä vielä parikin päivää, mutta koska ilmaista yöpaikkaa ei ollut tiedossa, päätin että matkan on jatkuttava.

Kävelymatka sujui mukavasti ja kohta olikin taas aika kaivella kyltti repusta ja alkaa peukuttamaan. Kyltissäni luki "Odense", joka olisi hieman yli puolivälissä Koldingiin.

Ehkä 10min kului kunnes eräs vanhempi rouva pysähtyi ja sanoi että voi heittää minut Odenseen.

Autossa hetken juteltuamme kävi ilmi että rouva oli menossa Koldingiin, saisin siis suoran kyydin koko matkalle, uskomatonta.!

Rouva kertoi ettei yleensä ota liftaajia kyytiin, mutta koska hänen poikansa on liftannut paljon, ajatteli hän että tekee nyt poikkeuksen.

Matka sujui todella leppoisasti, kumpa kyydit olisi aina yhtä helppoja, rentoja ja nopeita.

Eipä aikaakaan kun olimme jo Koldingissa, rouva jätti minut keskustaan osoitteeseen jossa tuleva hostini asui.

Pari kertaa yritin soittaa hostille, mutta vastausta ei kuulunut.

Arvelin että hän olisi vielä töissä, koska kello oli hädin tuskin 3 iltapäivällä. Lähdinkin kiertelemään hieman keskustaan, istuskelin ja nautin lämpimästä kelistä.

Tovin kuluttua hostini soittikin minulle takaisin, joten kävelin oikeaan osoitteeseen ja pääsinkin heti pöydän ääreen kahville. :)

Iltapäivä kului erinäisissä puuhissa, välillä rupatellen, välillä tabletilla naputellen.

Tämänkertainen hostini pitää lähistöllä olevassa pubissa maanantaisin visailuiltaa joka kuulosti olevan erittäin suosittu.

Mietin pitkään että lähtisinkö illalla mukaan pubiin vaiko en, tällä kertaa päätin jäädä kämpille.

Kyllähän ajatus houkutti kovastikkin, mutta minulla oli paljon tärkeitä asioita hoidettavana netissä ja toisekseen pubissa kuivin suin istuminen on hieman perseestä. 

Ja vaikka eilen sorruin yöpaikkaan hieman hätävararahojani käyttämään, ei pubissa oluella pistäytyminen riittäisi samalla tavalla syyksi.

Ennen pubiin lähtöä hostini kämppis tekaisi meille erinomaista roskaruokaa.. Sanan hieman toisenlaisessa merkityksessä, tarjolla oli mimittäin aivan mielettömän hyvää keittoa joka oli tehty roskiksesta löydetyistä aineksista. Kurpitsaa, paprikaa jne.

Lähistöllä on kuulemma parikin hyvää paikkaa josta löytyy hyvälaatuista roskaruokaa.

Esimerkiksi ison ruokakaupan roskiksista hosti ja tämän kämppis olivat viime perjantaina hakeneet hyllyt täyteen evästä. =)

Saisi olla yhtä hyvä tilanne Oulussa. :P