Stressia ja vaikeita paatoksia

Syy entista oudompaan kirjoitustyyliini ja a:n pisteiden puuttumiseen on siina etta istun tata tekstia kirjoittaessa Zurichissa yliopiston atk-luokassa.. Eika nappaimistossa ole oikeita kirjaimia..... puuhhh...
Paatin kuitenkin etta on paljon kivempi kirjoitella ihan oikealla nappaimistolla, joten matsku on nyt tallaista. :)

Palataan siis muutama paiva taas taaksepain, Baseliin ja torstaipaivaan.
Edellinen paiva oli ollut taas kohtalaisen rankka, joten oli aika rentoutua, tai ainakin melkeen.. Silla oli todellakin aika tehda suuria paatoksia reissun reitin yms suhteen.

Tilanne oli sellainen etta vaikka lukuisiin eri kaupunkeihin olin sohvapyyntoja lahettanyt, mutta yhtaan jarkevaa vastausta ei kuulunut takaisin.
Jo ennen reissua mietin erilaisia reitteja ja kuinka palaisin takaisin suomeen, eras vaihtoehto olisi koittaa liftata koko matka, jolloin pitaisi kiiruhtaa todella, yopymispaikat olivat todella epavarmoja, enka tiennyt kuinka helppoa/vaikeaa liftaaminen olisi esim. Puolassa, Liettuassa, Latviassa, Virossa.
Toinen hyva vaihtoehto olisi koittaa hankkia mahdollisimman edullinen lento joko Helsinkiin tai suoraan Ouluun.
Pari paivaa aiemmin olin vilkaissut varalta lentolippujen hintoja ja nyt paatin tarkastella niita tosissaan.
Tiesin etta Norwegian lentaa kohtalaisin hinnoin Prahan ja Suomen valia, pari edullista vaihtoehtoa nayttikin olevan tarjolla.
Ainoa huono puoli oli etta halvin lento olisi jo 30.10 ja toinen halpa vaihtoehto olisi paljon myohemmin.
Jonkin tovin ajatuksieni kanssa kamppailin ja koitin pahkailla miten tekisin..
Liftaamalla paluumatkasta voisi tulla erittain haastava, raskas, uuvuttava, tai voisin "antaa periksi" ja todeta etta ehka on aika jo ottaa oikeasti rennosti.
Koska paikkoja lennolle oli enaa 2 jaljella, totesin etta ehka minun tulisi ottaa lippu, muuten saattaisin menettaa taman tilaisuuden ja myohemmin joutuisin maksamaan tuplahinnan lennoista.
18 paivaa tuli siis matkustettua vain 24 eurolla. (yksi hostelliyopyminen koopenhaminassa)
 Ei siis hullummin, toki pikkuisen harmistunut olen ollut pariin otteeseen, mutta onhan se tietysti jo melkoisen hyva suoritus.

Lentoliput maksettuani, totesin etta nyt ylimaarainen stressi saa haipya ja lahdinkin tutkimaan kaupunkia hostini lainaamalla pyoralla.
Basel sijaitsee siksi mielenkiintoisella paikalla etta alle 10 minuutissa voi kayda pyorahtamassa Ranskassa, Saksassa ja palata jo takaisin Sveitsiin.
Keli on kylla suosinut jo suunnilleen viikon verran, koska lampotilat on pyorinyt paivisin 18-25 asteen valilla. :) Sopii minulle.
Kaupungilla pyorin useamman tunnin, valilla pyoraille, valilla kavellen.
Mukava pieni kaupunki...
Jossain vaiheessa totesin itsekseni etta koska lentoliput tuli ostettua, ehka voisin kayda ostamassa myos kaupasta pari olutta ja menna puistoon istumaan.
Taman paatinkin toteuttaa, vaikka kuitenkin takaraivossa pyori ajatus ettei mitaan pitaisi ostaa.
Puisto-olusen jalkeen suuntasin takaisin hostini asunnolle ja parin tunnin verran koitin jarjestella yopaikkoja, melkoista stressia tuntui pukkaavan taas kehiin koska vastauksia ei kuulunut... Ja jonkinlainen suunnitelma pitaisi keksia myos Prahaan menemisen kanssa.
Kun hostini palasi toista, kokkasimme hieman ja taas sai muuta ajateltavaa hetkeksi.
Tosiasia oli silti etta seuraaviksi paiviksi/oiksi tarvitsisin pikaisesti suunnitelman.
Lopulta sain jonkinlaisen alustavan suunnitelman paatettya, koska halusin jo lopettaa ylimaaraisen stressaamisen.
Perjantaina menisin siskoni kaverille Winterthuriin ja Lauantaina palaisin hieman takaisinpain ja yopyisin Zurichissa.
Viimeisten paivien osalta suunnitelma jai viela auki, kuten myos Prahaan siirtymisen osalta.

Perjantaina aamupaivalla paatin alkaa siirtymaan Winterthuriin, matka ei ollut todellakaan pitka, eika kiiretta olisi.
Ainoa syy miksi lahdin liikkeelle jo 11.30 aikaan, oli se etta kavelya olisi taas hieman luvassa.
Baselin kaupungin keskustan liepeilla ei oikein hyvia spotteja liftaamiseen ollut joten paatinkin heti aamulla etta suuntaan suoraan hieman kauemmas, kaupunginosaan nimelta Pratteln.
Matkaa olisi noin 12 kilometria, mutta kavelyynhan olin jo hieman matkalla tottunut.
Reilun parin tunnin paasta olinkin oikeassa paikassa ja valtatien yhteydessa olevalle huoltamolle paasin helposti, koska henkilokunnan portit oli jatettu auki. Pikainen paidanvaihto, hieman dodoa ja liftaus alkakoon.

noin 20min kuluttua viereeni pysahtyi autollaan vanhempi mies, joka tarjosi minulle kyytia Zurichia ennen olevalle huoltamolle.
Paatin hypata kyytiin ja mukava lyhyt patka tuli taas vietettya mielenkiintoisen ihmisen seurassa.
Seuraavalla huoltamolla jain heti odottamaan seuraavaa kyytia ja paikalle sattuikin ilmaantumaan pari muutakin liftaria.
Pariskunta oli Latviasta ja he olivat kierrelleen Eurooppaa jo parin kuukauden verran.
Muutaman lauseen vaihdettuamme pariskunta lahti kyselemaan kyytia huoltamon lahella olevilta ihmisilta ja mina jain kiihdytyskaistan vierelle kokeilemaan onneani.
Eipa aikaakaan kun paikalle kurvasi auto ja kuljettaja oli matkalla Winterthurin ohi, joten kyydin sain jalleen perille asti.

Winterthurissa menin hostini luo ja istuimme jonkin tovin hanen kanssaan sisalla rupatellen ja juoden teeta.
Kun hostini lahti harrastuksiensa pariin, mina otin hanen pyoransa lainaan ja suuntasin tutkimaan kaupunkia, kaupungilla tietysti kavin parissa leipomossa, joista sainkin jalleen ihan mukavasti evasta.
Aamun kavelyt kuitenkin tuntuivat sen verran lihaksissa etta paatin lyhyen kaupunkikierroksen jalkeen suunnata takaisin hostini luo.

Asunnossa oli paikalla hostini kamppakaveri, jonka kanssa rupattelimme pitkan tovin kaikenlaista.
Jossain vaiheessa totesin etta minun olisi pakko raapustella myos blogia, koska huomaamatta rastissa oli jo useampi paiva.
Muutaman paivan blogitekstit paivitettyani paatin kuitenkin jatkaa kunnolla jutustelua hostini ja hanen kamppiksensa kanssa.
Siinahan se ilta sitten vierahtikin, nopeasti, mukavasti, rennosti. :)


Lauantaina aamusta koitin pahkailla hieman loppureissun kuvioita, mutta asiaa ei helpottanut yhtaan se, ettei edelleenkaan yhden yhta vastausta sohvista kuulunut.
Mikali Prahaan haluaisin liftata, minun tulisi saada yopaikka esim Munchenista.. Eli kaksi ongelmaa jo kerralla, ei yopymispaikka, eika varmuutta kuinka liftaus sujuisi sunnuntaina kyseiseen paikkaan..
Jossain vaiheessa totesin etten tahdo tehda tyhmia virheita reissun lopulla ja missata lentoa tms.
Koska siirtyminen Prahaan tuntui olevan niin pirun ongelmallinen, paatin jalleen sortua, talla kertaa hankin itselleni sunnuntaiksi bussilipun Zurichista Prahaan.
Eipahan tartte enaa asiaa pahkailla, eika turhaan stressata.
Tuntuu kylla niin pirun oudolta etta mika ihme nuiden cs-paikkojen kanssa kiikastaa tassa vaiheessa. phuuuuuhhhhhh..!!

Kun olin jarkkaillyt kaikki tarvittavat asiat, paatin suunnata tien varteen ja Zurichiin.
Kavelya ei ollut kuin reilu kilometri ja kyydinkin sain nopeasti.
Kuljettajana oli Marokosta kotoisin oleva nainen ja hanella kylla riitti asiaa..
Tosin muutaman ensimmaisen minuutin jalkeen hanen jutut muuttuivat minusta hieman oudoiksi, silla koko loppumatkan han paasasi mm siita ettei turhia riskeja pitaisi ottaa, kuinka "jokin paha seuraa meita aina" ja etta rukoileminen auttaa.......... Henkilo uskoi kylla kaikkeen yliluonnolliseen mita vaan voi keksia.
Jooh, ehka en asiasta ala enempaa kertoilemaan, mutta oli kylla maailman pisimmat 30km. :D

Jokatapauksessa Zurichin keskustaan paasin ja menin keskustan tuntumassa olevan yliopiston edustalle odottamaan kaveriani.
Tai itseasiassa henkiloa jota itse hostasin ensimmaisella kerrallani  couchsurfingin kautta.
Kavimme kiertelemassa muutaman tunnin ajan kaupunkia kavelemalla, seka julkisia kayttaen, kylla tuhlasin nyt rahaa siihenkin...

Mutta 24h kortti oli yllattavan kateva ja illalla suuntasimme kaverini kaverin luokse viettamaan iltaa juustokekkereiden merkeissa.
Kyseiseen paikkaan kavelymatka olisi ollut liian pitka.
Ilta kului mukavasti, tosin juuston grillaushommat oli ihan perkeleen hikista touhua.

Illan kuluessa sain tutustua myos mielenkiintoiseen Sveitsilaiseen korttipeliin, josta myos lisasin kuvan fb:n sivuille.
Pelissa ei kylla ollut mitaan jarkea. :D Tekijan on taytynyt olla kylla meeeeelkoisen humalassa, tai muissa aineissa..
Normaaleilla pelikorteilla voisi pelata vastaavanlaista pelia paljon jarkevammin, mutta ei se mitaan, hauskaa silti oli.

Illan paatteeksi vuorossa oli yksi reissun erikoisimmista yopymispaikoista, silla suuntasimme Zurichin keskustassa olevalle yliopistolle.. ;)
"hostini" paasee yliopiston tiloihin 24/7 ja mita ilmeisemmin meininki taallapain on hieman erilaista..
Yliopistolta etsimme mukavat sohvat ja nukuimme yon mukavasti..
Tai ainakin melkein, liiketunnistimella olevat valot tekivat nukkumisesta hieman hankalampaa, silla aina hiemankin liikahtaessa, valot rapsahtivat paalle.

Aamulla herasimme jo 8 aikaan ja siirryimme atk-luokkaan, noin tunnin jalkeen kaverini lahti kotiin, koska hanella oli tarkeita menoja ja mina jain yliopiston tietokoneluokkaan kuluttaan aikaa.
Tanaan keli ei suosi aivan yhtalailla kuin aikaisempina paivina vaan vetta sataa, joten sama pysytella "jokunen tovi" taalla, ennen kuin suuntaan kaupungille.
Paivasta tulee varmasti joka tapauksessa pitka, silla bussi lahtee vasta 21 kieppeilla.
Ainakin on lammin paikka jossa istua, netti, pari olutta, sipseja.. :) hmmm. Eikohan tama tassa mene kohtalaisen kivuttomasti.

Palauttelua ja lisää kilsoja

Maanantaina Antwerpenissä oli aikaa taas hieman rentoilla, edellisen päivän jälkeen se tulikin todella tarpeeseen.
Aamupäivällä koitin järkkäillä taas tulevia yöpaikkoja, pienoisia vaikeuksia tuntui taas olevan.

Lähdin kiertelemään kaupungille kävelemällä noin 12 aikaan ja ihan lahjakkaasti kuusi tuntia siellä vierähtikin.
Pilalle menneen sunnuntain takia maanantaiaamuna ruokaa oli aika niukasti ja aamupäivästä ruoan kyseleminen ei ole helpointa.
Kaupungilla kierrellessäni näin pienen kuppikakku-liikkeen ja totesin että voihan sitä aina kokeilla kysyä ilmaista evästä myös tällaisesta paikasta.
Ja kannatti kysyäkkin, ilmainen kuppikakku oli mielettömän hyvää.!

Harmi että Belgialaisessa suklaaliikkeessä ei lykästänyt yhtä hyvin, kävin kysymässä tietysti. ; D
Päivän mittaan toki muuta purtavaakin sain, kuten täytettyä patonkia ja jotain paikallista piirakkaa johon on tungettu makkara sisälle.
Päivällä yhdessä kahviossa myyjä sanoi että kannattaa tulla takaisin ennen sulkemisaikaa, jolloin hän voi antaa jäljellä olevia ruokia.
Tietystihän kaupungilla siihen asti pyörin ja sainkin täytetyn leivän, pari leivonnaista ja pari patonkia.
Kaupungilla pyöriminen oli leppoisaa, koska lämpötila on ollut monena päivänä jo 20 kieppeillä.
Tähän asti ehkä mielenkiintoisin kaupunki on ollut Antwerpen ja tietty muuallakin Belgiassa olisi mukava pyörähtää.

Tiistaina kuitenkin tiedossa oli jo siirtyminen Luxembourgiin.
Aamulla vielä koitin pähkäillä kovasti mistä lähtisin liftaamaan ja joo.. jälleen piti yöpaikkoja yrittää järkkäillä, tsiisus että alkanut oleman tiukassa.!
Tämän kertainen liftauspaikka oli vain parin kilometrin päässä ja sainkin kyydin aika nopeasti valtatiellä olevalle huoltoasemalle.
Huoltoasemalla aikaa taas tuntui kuluvan tuhottomasti, ei kyydin kyytiä.. phuuhh.
Monen tovin jälkeen sain kyydin hieman Brysselin ohitse ja jälleen isolle huoltoasemalle.
Normaalisti tällaiset paikat ovat olleet parhaita liftauspaikkoja.
Kerkesin odottaa noin 10min kunnes viereeni pysähtyi rekka.
Rekkakuski sanoi nähneensä minut edellisellä huoltoasemalla, mutta ei voinut ottaa minua kyytiin aikaisemmin koska ei pysähtynyt siellä.

Mutta pääasia että nyt sain kyydin, sillä hän oli ajamassa Luxembourgiin.! Joten loppumatkan pääsin taas helposti rennossa tunnelmassa.
Luxembourgissa kuski jätti minut noin 6 kilometrin päähän keskustasta, joten pikkuisen kävelyä oli taas edessä.
Matkalla keskustaan oli tietysti aika myös hankkia purtavaa, hieman leipää, banaanin, omenoita. :)
Keskustassa tapasin hostini joka esitteli minulle hieman kaupunkia autollaan.

Tämän jälkeen menimme hänen asunnolleen ja nyt pieni varoitus, hän on naturisti..
Joten kun olin siirtämässä tavaroitani olohuoneeseen, käytävällä viuhottikin jo alaston mies.
Vaikka saunakulttuuriin yms olenkin suomessa tottunut, niin kyllähän se tuntui hieman oudolta viettää aikaa ilkosillaan jonkun toisen asunnossa ja seurassa.

Mutta tunnelma oli kuitenkin rentoa, söimme illallista, istuimme sohvalla ja rupattelimme kaikenlaista.
Ihan normaalia siis, kuten vaatteet päälläkin, mutta myönnettäköön että hieman oli aluksi vaikea rentoutua.
Aamulla söimme vielä aamupalaa, jonka jälkeen hosti suuntasi töihin ja minä tien varteen.
Luxembourgin keskustassa ei hyviä liftaus-spotteja oikein löytynyt, joten totesin että ehkä minun pitänee kävellä noin 15km päässä olevalle isolle huoltoasemalle.

Kello oli vasta noin 8.30, joten aikaa oli ja aamuyön sateet olivat sopivasti väistyneet.
Eipäs siinä kun napit korville ja köpöttelemään.
Aika sujuvasti nuo pitemmätkin matkat on nyt sujuneet, huomaa että on karaistunut tuota rinkkaa retuuttamaan.
Jumalaton hikihän siinä kuitenkin tulee joka kerta ja paitaa saa olla vaihtamassa aina kävelyn päätteeksi.
Huoltamolle saapuessani aloin pähkäilemään kuinka pääsen alueelle, sillä sitä näytti ympäröivän parin metrin korkuinen aita.
Huoltamon ravintolan takaoven luona näytti kuitenkin pieni portti auki ja siitä pääsin puikahtamaan alueelle.
Liftaus alkakoon, ensimmäinen kyytiä tarjonnut henkilö oli menossa Pariisiin ja voin kertoa että KYLLÄ oli houkuttava tarjous.
Mutta päätin kuitenkin jatkaa liftausta ja pyrkiä Baseliin.
Jonkin ajan kuluttua viereeni pysähtyi auto ja vanhempi pariskunta oli menossa oikeaan suuntaan.
Itseasiassa he olivat matkalla Colmariin, joka on alle satasen päässä Baselista.
Matkalla pysähdyimme eräälle huoltamolle ja pariskunta tarjosi minulle salaatin ja kahvin.! Taas mahtavia ihmisiä.

Hieman ennen Colmaria oli taas sopiva huoltamo johon jäin odottamaan kyytiä.
Mutta nyt taas näytti kyydin saaminen vaikealta, kunnes eräs Puolalainen työmies otti minut kyytiini ja pääsin muutaman kymmenen kilsaa eteenpäin. Tosin tällä kertaa lähistöllä ei ollut hyviä spotteja ja kuumeisesti koitinkin puhelimella karttaa plärätä.
Totesin että voisin yrittää saada kyydin Mulhousen keskustasta valtatielle johtavalta tieltä, vaikkei spotti mikään hyvä ollut.
Autoille tilaa pysähtyä oli hyvin rajallisesti, mutta jonkin ajan kuluttua eräs toinen Puolalainen työmies pysähtyi kohdalleni ja oli menossa oikeaan suuntaan.
Mies oli menossa Sierentziin ja ajattelin että tässä vaiheessa jokainen kyyti on pois kävelymatkasta.
Hän jätti minut liikenneympyrään ja vakuutti että siitä pääsisin helposti Baseliin.
Onneksi hän tiesi mitä puhui, sillä jo muutamassa minuutissa olin matkalla määränpäähäni.
Kuskina oli Ranskalaismies, joka ei puhunut/ymmärtänyt sanaakaan englantia.
Hänen kyydillä onnistuin kuitenkin pääsemään perille asti, ajoimme Baseliin pieniä teitä pitkin koska miehellä ei ollut voimassa olevaa tietullilätkää.

Pienen tovin hostiani odottelin pihalla, mutta siinä vaiheessa se ei haitannut mitään, sillä vihdoinkin olin perillä määränpäässäni.
Hostini oli kutsunut ystävänsä luokseen kylään ja he valmistivat meille lasagnea. Nomn.!
Päivä oli ollut taas kerran pitkä, raskas ja välillä stressaavakin.
Olikin mahtavaa päästä nukkumaan tietäen että seuraavan päivän saa taas höntsäillä.

Ensimmäinen vitutusliftaus

Perjantaina edessä oli pitempi siirtymä Hannoverista Einhoveniin.
Aamulla söimme hostin kanssa yhdessä aamiaista, jonka jälkeen koitin vielä pähkäillä minkä tien varresta lähtisin liftausta yrittämään. Juuri ennen lähtöäni päätin vielä vaihtaa liftaus-spotin.
Muutaman kilsan kävely ei tuntunut miltään ja kohta olinkin paikassa josta toivottavasti pääsisin järkevästi määränpäähän.
Noin 20min jälkeen eräs auto pysähtyi viereeni ja mies selitti kovasti ettei tämä olisi hyvä paikka liftata.
Ymmärsin kyllä mitä mies tarkoitti, mutta koska moottoritielle oli matkaa noin 16km. Totesin että kyyti on saatava lähempää, edes pienen siirtymän verran.
Päätin kuitenkin siirtyä noin 500 metrin päähän, tien varteen joka johtaisi eri kohtaan moottoritielle.
Aikaa kului ja mielessä alkoi pyöriä että mitenköhän pääsisin perille, pitäisikö minun siirtyä muutaman kilometrin päähän ja koittaa sieltä, vai jatkaa yrittämistä tässä hyvin epävarmassa paikassa.
Totesin että mikäli klo 11.55 mennessä en saa kyytiä, siirryn toiseen paikkaan.
Olin seisoskellut paikassa suunnilleen puoli tuntia, kallista aikaa kului turhaan ja kello oli 11.55.
Pari autoa vielä vilahti ohitseni, hieman noituen nostin rinkkani olalle ja totesin että pakkokait se on siirtyä toiseen paikkaan.

Rinkkaa selkääni asetellessani kuitenkin huomasin että toinen ohitseni vilahtaneista autoista pysähtyi.
Kuski hyppäsi ulos autosta ja huitoi minulle.
Toivoin että pääsisin auton kyydissä edes moottoritien varteen asti ja siellä voisin yrittää saada paremmin kyydin.
Autossa oli kolmehenkinen perhe ja he olivat matkalla mummolaansa.
Mikä parasta, mummola sijaitsi Saksan ja Hollannin rajan lähellä olevassa kylässä nimeltä Krefelt.
Aivan mahtavaa.!!
Olin siis jälleen ehkä maailman onnekkain, sillä sain heiltä kyydin todella kauas.
Automatka sujui leppoisasti, välillä rupatellen koko perheen kanssa, välillä perheen pojalle valokuvia näytellessä jne.

Perhe jätti minut isolle levähdyspaikalle, joka sijaitsi moottoritien varressa.
Perheen isä epäili hieman, olisiko levähdyspaikka hyvä spotti saada kyyti.
Mutta totesimme että se on paras lähistöllä oleva paikka ja sanoinkin että minulla on tarvittaessa monta tuntia aikaa, koska pääsin heidän kyydillä todella pitkästi ja nopeasti.
Itse olin paikan suhteen aika luottavainen, liikennettä oli paljon ja autoja kävi levähdyspaikalla jatkuvasti.

Vaistoni osuikin oikeaan koska alle 10 minuutissa olin jo matkalla Eindhoveniin.
Jonkin tovin juteltuamme kuski kysyi kellostani, tai siis polarin mittarista.
Kävikin ilmi että kyseisellä herralla oli kohtalaisen kova tausta triathlonista ja ironman-kisoista.
Olipa mukava yllätys tavata tällainenkin ihminen matkan varrella.
Perillä Einhovenissa olin käsittämättömän nopeasti, aikaa kului ehkä 4 tuntia, ei huonosti kun kulkee liftaten.
Hostini olikin vielä töissä ja odottelin häntä jonkin aikaa ulkona.
Kun hosti tuli kotiin, tarjosi hän minulle perinteistä Hollantilaista ruokaa, eli muussattua perunaa ja pinaattia, sekä makkaraa.
Ruokajuomaksi sain paikallisesta panimosta olevaa olutta.
Kylläpä maistuikin..! :)

Illalla lähdimme käymään hostin kaverilla jossa vietimme iltaa rupatellen, katsoen mm. the walking deadin uusimman jakson ja saimpahan jokusen oluenkin vielä lisää.



Lauantaina herätessä aurinko paistoi, linnut lauloi ja olo oli mitä mahtavin.
Erittäin outoa oli käsittää että pihalla oli +20 astetta lämpöä...
Samaan aikaan Oulussa oli satanut jo lunta..
Taas oli sellainen aamu että sai vain olla ja rentoilla.
Toki "hieman" viestejä piti pommittaa taas pitkin päivää couchsurfingissa.
Tarkoituksena oli viettää Eindhovenissa kaksi yötä, tosin kahden eri hostin luona.
Olimme sopineet toisen hostin kanssa että tapaamme klo 18, hänen osoitteesaan.
Ensimmäisen hostini kanssa lähdimmekin päivällä hieman kiertoajelulle, kaupungin lähikylään, jossa näin mm. pari Van Goghin maalaamaa paikkaa. Vanhan kirkon ja myllyn, ihan mielenkiintoista oli nuokin paikat nähdä.
Seuraavaksi suuntasimme kaupungin keskustaan kiertelemään ja katselemaan paikkoja.
Sekä tietysti hankkimaan ruokaa, Eindhoven osoittautuikin tosi hyväksi koska jokaisesta paikasta jossa ruokaa kävin kysymässä, sain myös jotain.
Tosin kumpi sitten onkaan parempi vaihtoehto, se että saa jokaisesta paikasta vähän, vai se että saa yhdestä paikasta kerralla enemmän.?

Päivä kului nopeasti ja pian olikin aika tavata uusi hosti.
Menin osoitteeseen ja täytyy todeta että hieman ihmeissäni olin, ovi oli sivukujalla aivan kuin se olisi erään baarin takaovi.
Soitin ovikelloa ja ovelle tuli mies joka esittäytyi hostini kämppikseksi.
Asunto sijaitsikin baarin yläkerrassa ja kämppään johti ehkä maailman jyrkimmät portaat.
Porukka oli leppoisaa, mutta wifiä emme saaneet toimimaan.. oijoii, eihän nykyihminen pärjää enää ilmanen nettiä.
Nojoo, itseasiassa itselläni ei ollut vielä seuraavalle päivälle yöpaikkaa tiedossa, enkä myöskään tiennyt mihin päin Belgiaa suuntaisin.
Joten netin käyttöön saaminen oli oikeasti tärkeä juttu.
Hostini kanssa menimme naapurirakennukseen, jossa sijaitsi jonkin taiteilijaryhmän tilat ja saimme käyttää heidän wifiä.
Pitkän tovin koitin yöpaikkoja hankkia kunnes totesin että pakko varmaan seuraavana aamuna koittaa päästä kaupungin keskustassa nettiin ja päättää sitten mihin suuntaisin.
Juuri ennen poislähtöä sain kuitenkin viestiä ja yöpaikka järjestyisi Antwerpenissä seuraavaksi yöksi.

Näin ne asiat taas lopulta järjestyi ja lähdimme hostini kanssa laittamaan ruokaa ja rupattelemaan mukavia.
Illanpäälle lähdimme käymään vielä katsomassa Eindhovenin yöelämää ja kyllähän se hieman hurjemmalta näytti mitä Oulussa.
Yksi merkittävä tekiä on se että yhden kadun varteen on tungettu noin 50 baaria. Väkeä oli ihan riittävästi..



Sunnuntai... puuh mikä sunnuntai.
Aamulla ei ollut aavistustakaan mitä olisi edessä.
Herättyäni lähdin kaupungin keskustaan bongaamaan wifin, tarkastamaan vielä tärkeät viestit jne.
Tämän jälkeen muutama kilsa kävelyä ja olin taas liftaushommissa.
Noin tunnin jälkeen eräs nainen kävi sanomassa minulle että on menossa hieman eri suuntaan, mutta voisi minulle kyydin tarjota. Hetken asiaa mietittyäni totesin että kyseisetä paikasta on myös suora tie Antwerpeniin joten päätin naisen mukaan lähteä.
Nainen oli matkalla Bergen op zoomiin ja jätti minut lähellä olevalle huoltoasemalle.
Huoltoasema oli aivan moottoritien vieressä ja oletin että siitä olisi helppo saada kyyti, mutta nyt olin pahasti väärässä..
Huoltamon kiihdytyskaistan luona parisen tuntia turhaan kärvisteltyäni totesin että minun on pakko siirtyä muualle.
Noin neljän kilometrin päässä oli Bergen op zoomin keskustasta moottoritielle johtava tie.
Päätin suunnata sinne, toivoen että paikka on liftauskelpoinen.

Kieltämättä niskassa, selässä, jaloissa ja olkapäissä alkoi jo tuntumaan että tämä päivä on ollut vähän erilainen.
Mutta paljon oli vielä edessäkin, oikeaan paikkaan päästyäni totesin sen olevan aivan hyvä liftaukseen.
Paitsi ettei kukaan pysähdy ottamaan minua kyytiin.
Mielessä pyöri mitä tehdä, yrittääkkö saada kyyti takaisin Eindhoveniin jossa yöpaikka järjestyisi, pitäisikö jäädä kyseiseen paikkaan ja yrittää kärvistellä pihalla jos kyytiä Antwerpeniin ei järjesty.

Monen tovin jälkeen kuitenkin yksi autoista pysähtyi ja kuski sanoi menevänsä Antwerpeniin,  vihdoinkin..!
Aikamoinen helpotus oli päästä perille.
Mutta kuinka voi olla että toistaiseksi tämän reissun toiseksi lyhyimmästä liftauksesta voi tulla noin pitkä.
Hommaan meni noin 6 tuntia.. ja matkaa oli reilu satanen.
Ughhhh, toivottavasti montaa samanlaista päivää ei ole edessä.

No iltahan kului lähinnä sohvalla löhöillen, netissä surffaten ja toipuen päivän koitoksesta...

Päivät ne vaan vilisee..

Elikkäs, Koldingista huonoin yöunin homma jatkui.
Jälleen kerran edessä oli aamureippailut rinkan kanssa, nyt noin 5km.
Hiljalleen reissun aikana tuo kävely on alkanut tuntumaan kevyemmältä, tai ainakin hieman helpommalta.
Totesin että sopivin liftauspaikka on kyltin takana joka kieltää tiellä kävelyn ja pyöräilyn.
Ei muuta kuin piennarta pitki noin 10 metriä kyltin taakse ja peukku pystyyn.
Taas legendaarisen 15 minuutin kuluttua auto pysähtyi kohdalle ja suuntakin on oikea.
Tällä kertaa kyydin tarjosi Tsetseniasta kotoisin oleva nuorehko muslimipariskunta.. ihan vaan esimerkiksi heitin siitä, kuinka erilaisiin ihmisiin liftaamalla voi törmätä.
Sain kyydin Tanskan ja Saksan rajan tuntumassa olevalle huoltsikalle, pihalla otin tavarani ja lähdin käymään pikaisesti sisällä huoltamossa.
Naisten vessassa käytyäni, kävelin takaisin ulos huoltamosta.
Ulko-ovella vastaan tuli mies, joka kysyi minulta olinko minä se liftari joka on menossa Hampuriin.
Hieman asia ihmetytti ja kysyinkin että mistä hän tiesi mihin olen matkalla.
Mitä ilmeisemmin joku rekkakuski oli nähnyt vilaukselta kylttini kun kävelin sisälle huoltamoon. :D
Oli vaikea käsittää miten sain kyydin tällä tavoin, mutta ei  asia tietysti haitannut.

Pakettiauton kyydissä matka taittui leppoisasti Hampuriin asti.
Hampurissa minulla oli jokunen tunti aikaa kierrellä kaupungilla, ennen kuin tapaisin seuraavan hostini.
Kaupungilla päätin kokeilla onneani starbucks-kahvilassa.
Ja hyvihän se jälleen meni, iso kahvi, muffinssi ja bagel.

Päivä oli lämmin, tai no ainakin "lämmin", joten istuskelin jonkun jorpakon reunalla pitkän tovin nauttien evästä ja lämmintä kahvia.
Ennen hostini tapaamista, kävin vielä parista kahvilasta hakemassa itselleni iltapalaa valmiiksi.
Illalla puoli 8 aikaan tapasimme hostin kanssa keskustassa ja kävelimme hänen asunnolleen..
Jälleen kerran päivä oli ollut kiitettävän pitkä, joten parin tunnin chättäilyn jälkeen oli aika unille.

Seuraavana päivänä luvassa oli rentoilua.
Oli taas mukava tietää ettei ole mihinkään kiirettä, aamupäivällä oli hyvin aikaa valmistella tulevia yöpaikkoja, lähetellä ihan urakalla sohvapyyntöjä eri kaupunkeihin ja miettiä hieman mahdollisia reittivaihtoehtoja..
Jossain vaiheessa päivällä hostini käytti minua kävellen kierroksen ympäri kaupunkia, jopa siellä reeperpaanilla.
Siitä voinkin sanoa että eikait tuo näyttäny sen erikoisemmalta ku muukaan kaupunki.
Mutta ihan mielenkiintoinen kaupunki tuo Hampuri noin yleisesti.
Kotimatkalla hostini halusi nähdä kun hankin ruokaa, neljässä ensimmäisessä paikassa ei lykästänyt.
Mutta seuraavasta sain leivän ja seuraavasta kaksi pientä leivonnaista.
Hostini hämmästeli tilannetta varmasti yhtä paljon kun minä ensimmäistä kertaa nähdessäni vastaavaa. :)
Hän vain toisteli lauseita "no way" & "that is so cool".
Matkalla hän totesi että minun kannattaisi kysyä ruokaa hänen asuntonsa lähellä olevasta dönerkebab-paikasta ja totesin että miksipä ei.
Ei kun tuumasta toimeen ja hetkeä myöhemmin kävelin ulos paikasta kebab kourassani.

Illalla hostillani oli hieman menoja, joten päätin käydä vielä kierroksen kaupungilla. Aikaisemmin päivällä yhdessä kahvilassa minulle sanottiin että tulla käymään uudestaan ennen sulkemista mikäli haluan ilmaista ruokaa.
Koska olin lähettyvillä, päätin tietysti pistäytyä paikassa.
Ja toki parissa muussakin......

Kuvamatskuahan löytyy fb:n kansiosta blogiin liittyen ja Hampurissa ruokaa sain vähintään riittävästi.
Joten osan annoin hostille ja hänen kämppikselleenkin.
Illalla luvassa oli hyvää ruokaa, mahtavaa seuraa ja rentoa fiilistä.

Edit: Nyt kuvat myös täällä. :)


(Hmm.. pitäisköhän tästä lähtien alkaa käyttämään viikonpäiviä jokaisen uuden päivän alussa niin te lukijat pysyisitte vähän paremmin kärryillä. Itellähän viikonpäivät on menny sekaisin jo monet kerrat.)

Joten, niin koitti torstai-aamu ja matkan oli jatkuttava kohti Hannoveria.
Olen todennut että klo 12 on ollut hyvä aika aloittaa liftaaminen, tai yleensä olen aikalailla samoihin aikoihin ollut liikkeellä.
Klo 11 jälkeen siis aamureippailut ja noin 12 kieppeillä peukutus taas alkoi.
Nyt hieman sateisissa merkeissä, pitkään en kuitenkaan joutunut sateessa norkoilemaan koska jälleen maaginen 15min ja istuin jo auton kyydissä.

Matkalla satoi aivan kaatamalla vettä, mutta onneksi Hannoveria kohti sää kirkastui hieman ja sade loppui.
Aivan Hannoveriin asti en kuitenkaan vielä päässyt, mutta matkaa ei ollut enää montaa kymppiä.
Seuraavaa kyytiä loppumatkalle jäin odottamaan Ikean viereen, kuulemma Hannoverilaiset käyvät paljolti shoppailemassa siellä ja mikäli ei lykästäisi, voisin käydä kysymässä autoa lainaan viereisestä ferrariliikkeestä. =)
Aahhh, miksi nyt vasta blogia kirjoittaessa tajusin että oishan siellä pitäny ees läpällä käyä kysymässä jos vaikka auton lahjoittaisivat tms. Tyhmätyhmätyhmä...

Mutta tosiaan, Ikeaan vievän tien varrelta sainkin pian kyydin Hannoverin keskustaan.
Keskustassa päätin pistäytyä ensimmäiseen kahvioon joka sattui sopivasti kohdalle.
Kahviossa omistaja perheineen istui juuri syömässä, mies tuli tiskin taakse muttei puhunut kuin portugalia ja saksaa, joten pienoinen kielimuuri olisi edessä.
Perheen tyttäret 8v ja 9v puhuivat kuitenkin hieman englantia ja he selittivät vanhemmilleen tarinani.
Perheen äiti pyysikin minut pöytään ja kohta edessäni oli pastaa ja pihviä. Ihan tätä en osannut olettaa, mutta tietysti ruoka maistui.!
Oivallinen esimerkki eri kulttuurin vieraanvaraisuudesta, käsittämättömän hienoja ihmisiä.
Perhettä kiinnosti kovasti tietää kaikenlaista tietoa minusta.
Tytöt yrittivätkin parhaansa mukaan kysyä asioita kuten mistä olen kotoisin, onko minulla eläimiä, minne olen matkalla.
Näytinkin puhelimen kartalta missä Suomi ja Oulu sijaitsevat, sekä kerroin heille kaikenlaista itsestäni ja reissustani.
Lähtiessäni kahviosta, tytöt kävivät vielä ovelta huutamassa minulle onnea matkaan.

Hannoverin hostini asui ihan kahvion vieressä ja olinkin pian perillä yöpaikassani.
Jonkin tovin juteltuamme, hostini lähti omille asioilleen ja minä suuntasin kaupungille kiertelemään ja tutkimaan hieman paikkoja.

Tietysti samalla kävin kyselemässä hieman ruokaa, nyt kuitenkin ruoan saanti oli hieman hankalampaa, kielimuuri oli parissakin paikassa suurena esteenä.
Mutta yrittänyttä ei laiteta ja lisää evästäkin tuli taas saatua.
=) en siis elä suuremmin nälässä tänäänkään.

Huomenna uudet seikkailut, pitempi etäisyys liftausmatkassa ja jälleen uusi maa minulle.

Ensimmäinen lepopäivä

Lauantaiaamuna oli mukava herätä, unta oli saanut pitkästä aikaa yli 8 tuntia eikä tänään olisi kiire mihinkään.
Aamu alkoi leppoisasti, hosti tarjosi minulle aamiaiseksi leipää, omeletin ja kahvia. Ohh..!! :P  kuinka paljon olinkaan kaivannut kahvia. Pari päivää olin jo miettinyt että kunpa saisin edes kupillisen.

Seuraavaksi luvassa oli jokunen tunti sohvalla lepäilyä, netissä surffailua, blogin kirjoittelua ja hieman tulevien yöpaikkojen järkkäilyä. Täytyykin mainita että ei tällainen reissaaminen silti helppoa ole, vaikka välillä siltä voinut kuulostaakkin. :D
Tänäänkin tuntitolkulla on pitänyt yöpaikkoja koittaa järjestää, eikä minulla siltikään ole vielä yöpaikkaa Sunnuntai-illaksi Kööpenhaminan puolella. :D :D
Mutta luotetaan siihen että universumi huolehtii......
 Yksi vaihtoehto voisi olla että koittaisin liftata suoraan Koldingiin jossa minulla pitäisi olla hosti, mutta en missään nimessä halua köpistä missata.!
Nyt vihdoinkin olen niin lähellä sitä.! Vaikea uskoa vieläkään.
Mutta huomena siitä tulee todellisuutta.

Sohvalla rentoilujen jälkeen tarjolla oli lämmintä ruokaa.!
Kyllä muuten kelpasi, mahtava hosti täytyy todeta.
Ruokailun jälkeen luvassa oli hieman lisää rentoilua ja muutaman tunnin päästä lähdimme autolla ajelulle ympäri kaupunkia.
Todella mukavan oloinen kaupunki, jossain määrin hyvin paljolti juuri minun mieleen. Paitsi että tuulee ihan perkeleesti..!!
Eihän Oulun pikku puuskat tunnu tämän jälkeen enää miltään.

Kiertelimme ympäri kaupunkia, välillä autolla, välillä kävellen. Leppoisaa iltapäivävietettä, hieman ennen kaupungista poislähtöä totesin että voisin käydä jossain paikassa kokeilemassa jos saisin hieman purtavaa.
Erään korttelin kulmassa näkyi Subway jossa ei ollut asiakkaita samaisella hetkellä. Totesin että voisihan sieltä tietysti käydä kysymässä evästä, mutta epäilin kovasti ettei sieltä mitään saisi.
Hostini jäi hieman etäämmälle ulos odottamaan ja minä marssin sisälle subiin.
Myyjänä oli nuorehko mies joka puhui erinomaisesti englantia, kerroin hänelle tarinani ja mies sanoi heti että voisi minulle leivän tehdä.
Totesi vain että pois he heittäisivät leivät kuitenkin, eli järkevää ajattelua vaihteeksi.
Mahtavaa..!! Ilmainen subi, tulipa taas todistettua että aina kannattaa yrittää. =)
Malmön keskustasta suuntasimme takaisin "kotiin" ja pääsin mässäilemään subia, kera viskin ja oluen.. Todellinen happy meal.
Sanoinko jo että mahtava hosti.! :D

Loppuillan olenkin aika pitkälti viettänyt tabletti kourassa lähetellen sohvapyyntöjä Kööpenhaminalaisille.
Toistaiseksi tuloksetta ja mikä hienointa, näköjään couchsurfing-sivuston serveri kaatui. Phuuuuuhhh...!!
Toivottavasti huomen aamulla olisi taas kunnossa, muuten mutkistaa asioita melkoisesti...


Sunnuntai aamuna onneksi cs-sivustokin taas toimi oikein tai niin ainakin luulin. Mutta yhtään vastausta köpiksestä ei kuitenkaan kuulunut.
Muutaman tunnin aamusta vietin sohvapyyntöjä lähetellen ja ihmetellen mikä on vialla köpisläisissä kun eivät ole innokkaita surffaajia majoittamaan.
Hostini tarjosi vielä ennen lähtöä lämpimän päivällisen ja kun tavarani oli taas pakattuna, nakkasi hän minut autollaan sopivaan liftauspaikkaan.
Paikka osoittautui jälleen hyväksi, eikä aikaakaan kun olin jo ylittämässä Malmön ja Köpiksen välistä rapakkoa.
Tämänkertainen siirtymähän oli todella lyhyt ja sain kyydin kaupungin keskustaan.
Keskustassa päätin hieman kierrellä kävellen ja tovin kuluttua päätin mennä pieneen kahvioon kysymään pientä purtavaa.
Kahvilassa sattui työskentelemään nuori mies joka puhui erinomaisesti englantia, oli itsekkin liftannut jonkin verran ja oli innoissaan tarinastani.
Hän täytti kaksi isoa paperipussia erilaisilla leivillä sekä leivonnaisilla ennen kuin ehdin edes sanomaan etten tarvitsisi niin paljoa.

Jäin kahvilaan istumaan ja rupattelemaan myyjän kanssa koska mielenkiintoista puhuttavaa reissailusta riitti yllin kyllin.
Myyjä tarjosi minulle kahvia ja paikassa oli ilmainen wifi, joten kelpo paikka odotella ja toivoa että sopiva yöpaikkakin löytyisi jostain.
Myyjä jopa laittoi viestiä reissukavereilleen ja kysyi voisiko joku heistä majoittaa minut, erinäisistä syistä yöpaikkaa ei kuitenkaan herunut.

Jossain vaiheessa kysäisin myyjän työmatkaan liittyen että onko hänellä pyörää ja yhtäkkiä hän kysyikin että tahtoisinko lainata sitä ja ottaa kierroksen kaupungilla. No mikäpä jottei.! :D

Kerrassaan mahtava ihminen, miten onnistuinkin taas sattumalta tällaiseen henkilöön törmäämään.

Lähdin fillarilla pyörimään kaupungille, mutta valitettavasti noin puolen tunnin päästä alkoi satamaan reippaasti, joten päätin palata takaisin kahvioon.

Jonkun tovin kahviossa vielä kävin oleskelemassa, mutta päätin siirtyä vieressä olevan hostellin baarin/aulan puolelle koska kahvio meni kiinni jo klo 17.

Hostellin baarissa oli myös ilmainen wifi, siksi ajattelin että se olisi hyvä paikka odotella mahdollisia cs-viestejä.

Baarin tiloissa wifi tuntui tökkivän todella pahasti, tai ainakin minun tabletillani.

Viereisessä pöydässä istui eräs nainen ja päätin kysyä oliko hänellä ongelmia netin kanssa, aivan yhtälailla hidasteli hänenkin yhteys.

En siis onneksi ollut ainoa, aloimme juttelemaan yllättäen reissailusta.

Kohta hieman kauemmassa pöydässä istunut nainen tuli luoksemme ja sanoi kuulleensa rupattelumme, kävikin ilmi että toinen naisista oli New yorkista ja toinen New jerseystä.

Lähes naapureita siis...

Juttelimme naisten kanssa useamman tunnin, mikä passasi hyvin minulle koska odotin vieläkin toiveliaana että kuulisin jotain cs-sivuilta.

Kello alkoi lähestyä kuitenkin jos iltayhdeksää ja oli pakko todeta että ehkä nyt ei sohvapaikkaa löydy.

Ulkona satoi vettä kaatamalla ja koitin pähkäillä mitä tekisin.

Lopulta totesin että ehkä nyt oli tullut sellainen hetki että minun olisi "pakko" turvautua käyttämään rahaa.

Hostelli jonka baarissa jo valmiksi istuin oli kaupungin halvin.

Sänky 8 hengen huoneesta maksoi 24e ja pitkän tuskailun jälkeen totesin että sen verran mukavuudenhaluinen olen, etten vesisateeseen tahtonut yöksi lähteä.

Tietysti olin pettynyt itseeni ja jossain määrin olen edelleenkin siitä että sorruin hätävara rahaa käyttämään.

Mutta toisaalta ehkä niin piti tapahtua. :)

Respassa yöpymistä maksaessani selitin vastaanotossa työskentelevälle miehelle tavoitteestani ja että hieman tuli nyt pienoinen pettymys.

Mies päätti antaa minulle ilmaisen aamiaiskupongin, normistihan se maksaisi 9 euroa. Joten pientä lievitystä pettymykseen.

Samassa huoneessa kanssani oli Intiasta kotoisin oleva pariskunta, joiden kanssa pari lausetta vaihdoin huoneeseen mennessäni.

Hieman myöhemmin huoneeseen tuli myös Israelista kotoisin oleva mies, hänen kanssaan kävimme pitkän keskustelun matkustelusta yms. Ja kesken jutustelumme, huoneeseen saapui myös Italiasta olevat kaverukset.

Jälleen kerran reissutarinani ihastutti ja kummastutti ihmisiä.

Ruotsin puolella ollessani eräs minulle kyydin tarjonnut mies antoi minulle myös hieman yli 50 kruunua, koska hänen mukaansa Ruotsin ja Tanskan välisen rapakon yllittämiseen joutuisin ehkä käyttämään lauttaa. Tanskaan kuitenkin pääsin auton kyydillä siltaa pitkin, joten minulla oli nyt turhaan Ruotsin kruunuja.

Italialaisten kanssa keskustellessa kävi ilmi että he ovat menossa Ruotsiin joten annoin rahat heille. :D

Sitä ihmetystä ja naurua, Italialaismies ei meinannut käsittää että joku oikeasti antaa rahansa pois.

Aamulla herätessäni pakkasin kamppeeni ja lähtiessäni huoneesta, annoin Italialaisille vielä leipää. 

Koska nyt minulla oli leipää aivan liikaa ja menin vieläpä itse aamupalalle hostellin ravintolaan.

Aamupalaa syödessäni selvittelin mahdollisen liftauspaikan ja syötyäni lähdin kävelemään.

Matkaa paikkaan oli noin 8 kilometriä, aurinko paistoi ja ilma oli mitä parhain. Olisin halunnut viettää Köpiksessä vielä parikin päivää, mutta koska ilmaista yöpaikkaa ei ollut tiedossa, päätin että matkan on jatkuttava.

Kävelymatka sujui mukavasti ja kohta olikin taas aika kaivella kyltti repusta ja alkaa peukuttamaan. Kyltissäni luki "Odense", joka olisi hieman yli puolivälissä Koldingiin.

Ehkä 10min kului kunnes eräs vanhempi rouva pysähtyi ja sanoi että voi heittää minut Odenseen.

Autossa hetken juteltuamme kävi ilmi että rouva oli menossa Koldingiin, saisin siis suoran kyydin koko matkalle, uskomatonta.!

Rouva kertoi ettei yleensä ota liftaajia kyytiin, mutta koska hänen poikansa on liftannut paljon, ajatteli hän että tekee nyt poikkeuksen.

Matka sujui todella leppoisasti, kumpa kyydit olisi aina yhtä helppoja, rentoja ja nopeita.

Eipä aikaakaan kun olimme jo Koldingissa, rouva jätti minut keskustaan osoitteeseen jossa tuleva hostini asui.

Pari kertaa yritin soittaa hostille, mutta vastausta ei kuulunut.

Arvelin että hän olisi vielä töissä, koska kello oli hädin tuskin 3 iltapäivällä. Lähdinkin kiertelemään hieman keskustaan, istuskelin ja nautin lämpimästä kelistä.

Tovin kuluttua hostini soittikin minulle takaisin, joten kävelin oikeaan osoitteeseen ja pääsinkin heti pöydän ääreen kahville. :)

Iltapäivä kului erinäisissä puuhissa, välillä rupatellen, välillä tabletilla naputellen.

Tämänkertainen hostini pitää lähistöllä olevassa pubissa maanantaisin visailuiltaa joka kuulosti olevan erittäin suosittu.

Mietin pitkään että lähtisinkö illalla mukaan pubiin vaiko en, tällä kertaa päätin jäädä kämpille.

Kyllähän ajatus houkutti kovastikkin, mutta minulla oli paljon tärkeitä asioita hoidettavana netissä ja toisekseen pubissa kuivin suin istuminen on hieman perseestä. 

Ja vaikka eilen sorruin yöpaikkaan hieman hätävararahojani käyttämään, ei pubissa oluella pistäytyminen riittäisi samalla tavalla syyksi.

Ennen pubiin lähtöä hostini kämppis tekaisi meille erinomaista roskaruokaa.. Sanan hieman toisenlaisessa merkityksessä, tarjolla oli mimittäin aivan mielettömän hyvää keittoa joka oli tehty roskiksesta löydetyistä aineksista. Kurpitsaa, paprikaa jne.

Lähistöllä on kuulemma parikin hyvää paikkaa josta löytyy hyvälaatuista roskaruokaa.

Esimerkiksi ison ruokakaupan roskiksista hosti ja tämän kämppis olivat viime perjantaina hakeneet hyllyt täyteen evästä. =)

Saisi olla yhtä hyvä tilanne Oulussa. :P

Riskienottoa..

Perjantai, viides päivä reissussa.

Tosi nopeasti aika on kyllä mennyt, tosin melkoisella säpinällä tässä on edettykkin. =)
Eilinen siirtymä Tukholmasta Linköpingiin oli hieman lyhyempi kuin aikaisemmin, mutta päätin matkalla että en lähde enää liftaamaan Jönköpingiin, vaan lopetan liftauksen jo hyvissä ajoin ja lepäilen hieman.

Lepo tekikin hyvää ja aamulla olo oli pirteä.
Perjantain suunnitelmana oli edetä vain Jönköpingiin asti.
Siellä minulla oli seuraava hosti tiedossa  ja voisin hengähtää siellä myös päivän.
Tai mikäli saisin suoran kyydin etelämmäs Helsingborgiin tai Malmöön, skippaisin Jönköpingin suosiolla.

Liikkeelle lähdin vasta noin puolenpäivän aikaan koska siirtymä olisi lyhyt. Kävelin muutaman kilometrin paikkaan josta moottoritie alkoi.
Siinä olisi mitä ilmeisemmin sopivin paikka liftaukselle tässä kaupungissa. Ainakin hitchwikin perusteella.
Moottoritien alussa olikin hieman leveämpi piennarkaistale ja paikka olisi sen puolesta erinomainen liftaukseen.
Kuten Tukholmassakin jo huomasin, nämä suuret moottoritiet eivät oikein suosi liftareita.
Turvalliset, tai millään muotoa hyvät paikat ovat todella harvassa.
Mielenkiinnolla jäinkin peukku pystyssä tien reunaan ja mietin että kumpihan tulee ensin, sopiva kyyti vai poliisit.
Tällä kertaa onneksi kyyti. :) eli aivan hyvä spotti oli kyseessä.
Matka jatkui jonkin matkaa paikkaan nimeltä Mjölby.
Kuljettaja vei minut paikkaan jossa oli huoltoasema ja useita ruokapaikkoja kuten mäkkäri ja scanburger.


Joten pieni mahdollisuus voisi olla että saisin esimerkiksi joltain rekkakuskilta kyydin vaikka Malmöön asti.
Jäinkin heti tien varteen odottamaan, koska autoliikennettä oli paikassa tosi paljon enkä halunnut hukata hetkeäkään.
Eipä aikaakaan kun eräs henkilöauto pysähtyi viereeni.
Sellaisen mielenkiintoisen huomion tein että auton tankin luukku oli auki ja korkki roikkui ulkona.
Vänkärin oven aukaisi tavallisen näköinen hieman ruttuinen ja vaaleahiuksinen vanhempi ruotsalaisrouva.
Ilmoitinkin hänelle heti avoimesta korkista, jonka autoa ajava mies oli mitä ilmeisemmin ajatuksissaan jättänyt auki.
Pariskunta vaikutti kuitenkin ihan tolkulta ja he olivat menossa Jönköpingin ohi, joten hyppäsin kyytiin.
Matka sujui mukavasti, välillä sain mielenkiintoista tietoa mm Jönköpingin vieressä olevasta valtavasta järvestä.
Järvi näkyikin tien vierellä  aika ajoin, kuulemma järven ympäri järjestetään vuosittain pyöräilykilpailukin. Vinkki pyöräilyväelle.! :P

Matkan aikana pariskunta kertoi olevansa matkalla hieman Jönköpingistä etelään.
Mielessäni alkoikin pyörimään ajatus siitä että ottaisinko riskin ja koittaisin päästä Helsingborgiin asti vai tyytyisinkö vain jäämään Jönköpingiin.
Tietysti valitsin tuon ensimmäisen vaihtoehdon, joten riskillä mennään! Seikkailuhan tämä on. =)
Pariskunta jätti minut noin 10km Jönköpingin jälkeen olevalle huoltoasemalle ja toivotti hyvää matkaa.
Pihalla rustailin nopeasti uuden kyltin, koska määränpää olikin taas uusi.


Tämän jälkeen päätin käydä kysymässä ruokaa vieressä olevasta ravintolasta, mutta tällä kertaa tuloksetta.
Siirryinkin kyltin kanssa huoltsikalle, kävelin sisälle ja huomasin hyllyjen välissä miehen joka vaatteiden perusteella oli rekkakuski.
Menin miehen luo, näytin kylttiä ja kysyin olisiko hän menossa samaan suuntaan.?
"Joo Helsingborgiin" :D
Miten helppoa tämä liftarin elämä taas olikaan, riski kannatti tällä kertaa ja matka taittui rennosti rekan kyydillä kohti Helsingborgia.
Rekkakuski osasi vain vähän englantia ja välillä hän laittoikin radion isommalle ja kuunteli musiikkia.
Matka oli pitkä ja väsyttävä, kuski sanoikin minulle että saisin nukkua hytin takaosassa olevassa sängyssä jos tahdon.
Kuinka houkuttava ajatus, mutta ajattelin että on kohteliaampaa olla hereillä ja rupatella muutama lause aina välillä.
Minulla ei ollut vielä yöpaikkaa tiedossa tulevaksi yöksi ja mietin että ehkä olisi hyvä koittaa päästä Malmöön asti.
Tai ainakin päästä nettiin jossain matkan varrella tarkistamaan olisiko couchsurfingin sivuilla kukaan laittanut viestiä.
Rekkakuski jätti minut noin puoliväliin Helsingborgia ja Malmöä, huoltoasemalle paikassa nimeltä Glumslöv.

Huoltoasema oli siitä hyvä että siellä oli ilmainen wifi, pääsin siis nettiin. Yhtään viestiä sohvapaikan tarjoajilta ei vain näkynyt.
Laitoinkin pikaisesti viestiä Malmön ryhmään että tarvitsisin kiperästi yöpaikkaa.
Tämän jälkeen päätin jatkaa liftausta, kello oli noin kuusi iltapäivällä ja kohta alkaisi jo hämärtää.


Kyyti Malmöön olisi siis mukava saada nopeasti.
Jonkun tovin kerkesin huoltamon vieressä kyltti kädessä seisoa kunnes eteeni pysähtyi eräs auto.
Kuljettaja kertoi menevänsä Malmöön, pari kertaa mietin otanko kyydin vai ei, koska kyseessä oli romaneja. :)
Autossa oli kaksi noin 40-50 vuotiasta romanimiestä ja yksi noin 20 vuotias. Nuorin miehistä puhui jonkun verran englantia, vanhemmat miehet todella vähän.
Hetken tilannetta arvioituani totesin että hyppään kyytiin.
Tunnelma autossa oli leppoinen, romaniankielinen musiikki pauhoi kovalla äänellä ja miehet olivat iloisia.
Nuori mies kertoi että hän asui Helsingissä ja että he olivat lomamatkalla Malmössä.
Mitä se ikinä sitten tarkoittikaan....
Koko matkan ajan tarkkailin tavaroitani hyvin tarkkaan ja olin valppaana, mikäli jotain poikkeavaa tapahtuisi, tai mikäli miehet suuntaisivatkin johonkin ihan muualle kuin Malmön keskustaan.
Ulospäin koitin kuitenkin näyttää rennolta ja rauhalliselta.
Nuoren miehen kanssa välillä juttelin kaikenlaista ja kerroin millaisella reissulla olin.
Eivät ehkä yrittäisi ryöstää minua kun tietävät että matkustan ilman rahaa. ;) Hehh.
Keskusta-alueelle päästyämme nuori mies kysyi mihin haluaisin jäädä, sanoin heille että mihin vain, sillä suuntaisin keskustan ravintoloihin kysymään ilmaista ruokaa.
Tilanne alkoi vaikuttamaan hieman oudolta kun kuljettaja jatkoikin vain ajamista, vaikka matkan varrella sanoin jo pariin otteeseen että "tässä olisi hyvä paikka minulle"

Kuljettaja sanoi minulle ajavansa keskustassa olevalle huoltamolle ja voisi jättää minut siellä kyydistä. Matkan varrella kuitenkin tokaisin vielä kerran että voisivatko he jättää minut kyydistä paikassa jossa oli useita ravintoloita.
Nuori mies sanoi jotain kuljettajalle ja auto pysähtyi.
Nappasin nopeasti tavarani tarkkailin tilannetta, kiitin miehiä kyydistä ja nousin autosta. Tilanne oli kuitenkin rauhallinen ja miehet käyttäytyivät koko ajan normaalisti.
Ehkäpä turvallisuusalan opinnoista oli hyötyä tässäkin tilanteessa.
Myös kuljettaja nousi autosta ja yritti kovasti kysyä minulta rahaa bensaan, selitin hänelle että antaisin kyllä muuten mutta tässä reissussa minulla ei ollut yhtään rahaa mukana.
Onneksi saman asian olin nuoremmalle miehelle selittänyt ja hän tuntui ymmärtävän asian.
Toivotin miehille hyvää jatkoa ja lähdin kävelemään.
Nurkan takana kiihdytin vauhtia ja pariin kertaan vilkuilin taakseni.
Miehiä ei kuitenkaan näkynyt ja tilanne oli ohi.
Ehkä ensi kerralla en kuitenkaan vastaavaan kyytiin lähde.
Mutta ei pitäisi myöskään leimata jotain ihmisväestöä.


Huoleni eivät kuitenkaan loppuneet tähän, nyt olin vihdoin Malmössä, muttei minulla edelleenkään ollut yöpaikkaa tiedossa. :D
Eräällä nurkalla löysin wifi-yhteyden ja pääsin tarkistamaan couchsurfingista viestit.
Olikin mahtavaa huomata että aikaisemmin huoltamolla lähettämääni viestiin oli tullut yksi vastaus.
Ei siis ehkä tarvitsisi pyöriä kaupungilla yötä.

Mahdollinen hosti kertoi viestissään että asuu kaupunginosassa nimeltä nimeltä Limhamn. Hän pyysi minua lähettämään hänelle yksityisviestin mikäli yöpaikkaa vielä tarvitsisin.
Kirjoitinkin hänelle nopeasti viestiä jonka jälkeen lähdin kävelemään kohti kyseistä kaupunginosaa, kävelymatkaa kyseiseen paikkaan olisi noin 7km.
Muutaman korttelin käveltyäni päätin pistäytyä kebabpaikassa kysymässä ruokaa ja myyjä telikin minulle pienen kebabrullan.
Taas sain hieman purtavaa ja energiaa kävelyyn.
Pian totesin että minun olisi löydettävä nopeasti uusi wlan-yhteys, jotta pääsisin katsomaan saapuneet viestit ja saisin tietää tulevan yöpaikkani tarkan osoitteen. Tyhmä moka oli tietysti lähteä edellisestä paikasta kävelemään ennen kun sain tarkan osoitteen tietooni.
Mutta väsyneenä ajattelin että voisin kävellä hieman lähemmäs kohti oikeaa kaupunginosaa samalla kun odotin vastausta.
Pian huomasinkin edessäni kahvilan jonka myyjä oli juuri pihalla järjestelemässä terassia. Menin kysymään olisiko heillä mahdollisesti ilmaista wifiä, myyjä totesi että heillä ei ole mutta osoitti toisella puolella tietä olevaa kauppakeskusta ja käski kokeilla sieltä.
Myyjä puhui hyvin englantia joten päätin jälleen kertoa tarinani ja kysyä hieman ruokaa. Myyjä kävikin sisällä liikkeessä ja toi minulle pari täytettyä leipää. =) Nyt minulla olisi evästä seuraavallekkin päivälle.
Jatkoin matkaani ostoskeskukseen ja aulaan päästyäni huomasin että ilmainen wifi on käytettävissä.

Mikä parasta, hosti oli vastannut viestiini ja nyt minulla oli hänen tarkka osoitteensa. :)
Kartan mukaan matkaa olisi vielä noin 5 kilometriä, joten tavarat kantoon, mp3-soittimesta musat soimaan ja kävely jatkui.
Loppumatka sujui leppoisasti, tietysti väsymys oli jo kova ja jalkoja sekä hartijoita särki.
Mutta oli todella helpottavaa tietää että minulla on yöpaikka ja olisin pian perillä.
Vastassa oli noin 50-vuotias mies joka asui poikansa kanssa omakotitalossa rauhallisella alueella.
Mies kertoi hullaantuneensa couchsurfingiin ja olikin majoittanut jo yli 40 eri reissaajaa.
Istuimme miehen kanssa tovin keittiössä juttelemassa kaikenlaista, mutta koska päivä oli ollut pitkä, suuntasinkin jo pian nukkumaan.
Mukavaa oli myös kuulla että saisin lepäillä seuraavan päivän heidän luonaan eikä minulla ollut mihinkään kiire.

Stockholm

Loput laivamatkasta sujui ihan leppoisasti lähes tyhjän irkkupubin sohvalla makoillen.

Tukholman satamasta lähdin kävelemään kohti seuraavaa majapaikkaa brommabågenissa.
Matkasta tulisi pitkä mikäli koko matkan joutuisin jalan taittamaan. Sataman lähistöllä huomasin pienen grillin josta lähdin kysymään täydennystä vesipulloon.
Grillin sisällä aloin puhumaan myyjälle englantia, mutta eihän hän sitä osannut, eikä toinenkaan työntekijöistä.
Itsehän olin koulussa liian laiska ja ruotsinkieli kuulosti maailman tyhmimmältä, enkä sitä yllättäen juurikaan oppinut.
Onneksi käsimerkit on keksitty joten juomapulloa osoittelemalla sainkin pullon täyteen vettä.
Annettuaan pullon takaisin, alkoi mies sönkkäämään jotain ruotsiksi ja ihmettelin jo hieman oliko hän muka rahaa vailla vai mitä. Mutta kävikin ilmi että hän yritti kysyä olenko liikkeellä liftaamalla kun minulla oli rinkka selässä.
Tämän jälkeen taas viitottiin vuorotellen hetki ja huudeltiin kaikenlaista.
Selitin siis hänelle kuka olen, mistä tulen ja mikä on missioni.
Mies käski minua odottamaan ja värkkäili hetken tiskin takana, jälleen kerran kannatti höpötellä reissustani sillä mies tekaisi minulle hodarin. :P Tuossa vaiheessa nälkä oli melkoinen ja hodari katosi parissa sekunnissa mahaani.

Kävely jatkui kohti brommaa, välillä pysähdyin bussipysäkille peukuttamaan ohi meneville autoille, mutta turhaan.
Alkoi todella näyttämään että kävelen koko matkan.
Noin puolivälissä soitin hostilleni ja hän aikoi lähteä kävelemään minua vastaan.
Puhelun jälkeen päätin poiketa pienessä kaupassa kysymässä jotain ruokaa.
Ulkomaalaistaustainen mies kuunteli tarkkaan tarinani, jonka jälkeen hän alkoi selittämään kuinka hänen paras ystävänsä on suomesta, auttanut häntä todella paljon ja että hän pitää suomalaisista kovasti. Tästä syystä hän antaisi minulle hieman evästä, tällä kertaa mukaan sain kaksi täytettyä leipää ja salaatin. Kysyipä myyjä vielä että tarvitsisinko jotain muuta, mutta en tietenkään kehdannut olla mitään muuta vailla, sainhan jo evästä pitkäksi aikaa.
Leipä hampaisiin ja kävely jatkui.

Monen pitkältä tuntuvan kilometrin päästä hostini tulikin vastaan ja kävelimme loppumatkan yhdessä rupatellen.
Päivä oli ollut todella pitkä, joten asunnolle päästyämme suuntasin suihkuun jonka jälkeen oli iltateen ja pienen rupattelutuokion aika, jonka jälkeen uni maittoi.
Pakko todeta että hänellä oli paras sohva ikinä, aivan uskomattoman hyvä nukkua. Harmi vain että aamulla piti herätä jo 7.15. Puuhh...
Muuten olisin voinut jäädä nukkumaan asunnolle hostin lähdettyä töihin, mutta hänellä oli vain yksi avain asuntoon ja asunnon oven sai avattua/lukittua vain avaimella.
Asunnolta suuntasin lähellä olevaan pieneen leipomoon jossa mieshenkilö osoitti minulle koria jossa oli kaikenlaista edellispäivänä leivottua hintaan 10-20 kruunua.
"Ota niin paljon kuin haluat"

:D :D :D  Onhan tämä ihmeellistä, joka päivä saa kyllä yllättyä uudestaan ja uudestaan.
Mukaan tarttui sitten iso pullapitko, jättileipä ja iso pussi sämpylöitä.

Tukholman kaupunkialue on kyllä todellinen persereikä, ei siellä kannata peukaloa pyöritellä.
Joten edessä oli taas yli 3 tuntia kävelyä jotta pääsin keskustan ulkopuolella olevalle huoltoasemalle.
Huoltsikan pihalta sainkin kyydin alle vartissa ja kyyti järjestyi nykopingiin asti. Nykopingissa jäin odottelemaan seuraavaa kyytiä erään huoltoaseman sisälle.
Minulla oli kyltti "Linköping" ja yritin kysellä ihmisiltä ovatko he menossa samaan suuntaan.
Suunnilleen vartin kuluttua eräs vanhempi hyvin pukeutunut herra kulki ohitseni ja vastasi että on kyllä menossa samaan paikkaan mutta hänen täytyy käydä matkalla jossain, hän kuitenkin jatkoi matkaansa ohitseni mumisten jotain itsekseen.
Hetken kuluttua hän kuitenkin tuli takaisin ja sanoi että voi tarjota minulle kyydin mikäli voin odottaa häntä matkan varrella, sillä hänen piti hakea pari kirjaa norrköpingistä.

Tietysti suostuin ja matka jatkui.
Kävimme poimimassa kirjat kyytiin ja kohta olimmekin jo Linköpingissä.
Sain kyydin suoraan hostini antamaan osoitteeseen.
Yritin soittaa hostilleni, mutta turhaan.
Mitä ilmeisemmin puhelin ei ollut päällä tai en muuten vain saanut yhteyttä.
Seuraavaksi päätin lähteä etsimään oikean asunnon, homma vaikeutui siinä vaiheessa kun oikean talon alaovi oli lukossa.
Mitä tehdä kun et saa kyseiseen ihmiseen yhteyttä, etkä pääse oven taakse koputtamaan.
Kohta paikalle ilmaantui nainen jolle selitin tilanteen ja hän päästi minut mukanaan sisälle taloon.
Kyseessä oli siis opiskelijoille tarkoitettu soluasuntola, jossa yhdessä kerroksessa oli aina 3 solua, solussa 8 huonetta ja yhteinen keittiö.
Lähdin naisen mukana kiertämään soluja ja etsimään oikeaa henkilöä.  Vihdoin viimeisen solun keittiössä eräs mies tunsi hostini ja opasti oikean huoneen ovelle.
Ja onnekseni kyseinen henkilö oli kotona.
Phuhh, perillä taas. =)

Ihan mielenkiintoinen asuntola tämä onkin, hieman erilainen mitä minä olen tottunut näkemään.. ehkä johtuu siitäkin että tämä on kansainvälisen yliopiston opiskelijoille tarkoitettu.
Tänään sattui vielä sopivasti olemaan kahden saksalaisopiskelijan syntymäpäivät ja bileet on sen mukaiset. Noin kolmekymmentä opiskelijaa sulloutuneena yhteiseen keittiötilaan.
Voisi olla paljon kiinnostavampaa seuraa kolmen promillen humalassa, mutta tällä kertaa bileitä ei koko iltaa jaksanut selvinpäin joten vetäydyin hostini kanssa rupattelemaan hänen huoneeseensa. Ja tietysti kirjoittelemaan blokia.
Tässä tämänkertaiset tarinat, huomena matka jatkuu kohti Jönköpingiä. Nyt unta palloon. :)

Ps. Bomfunk mc - freestyler kuulostaa olevan näiden bilettäjien mieleen :P