sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ensimmäinen vitutusliftaus

Perjantaina edessä oli pitempi siirtymä Hannoverista Einhoveniin.
Aamulla söimme hostin kanssa yhdessä aamiaista, jonka jälkeen koitin vielä pähkäillä minkä tien varresta lähtisin liftausta yrittämään. Juuri ennen lähtöäni päätin vielä vaihtaa liftaus-spotin.
Muutaman kilsan kävely ei tuntunut miltään ja kohta olinkin paikassa josta toivottavasti pääsisin järkevästi määränpäähän.
Noin 20min jälkeen eräs auto pysähtyi viereeni ja mies selitti kovasti ettei tämä olisi hyvä paikka liftata.
Ymmärsin kyllä mitä mies tarkoitti, mutta koska moottoritielle oli matkaa noin 16km. Totesin että kyyti on saatava lähempää, edes pienen siirtymän verran.
Päätin kuitenkin siirtyä noin 500 metrin päähän, tien varteen joka johtaisi eri kohtaan moottoritielle.
Aikaa kului ja mielessä alkoi pyöriä että mitenköhän pääsisin perille, pitäisikö minun siirtyä muutaman kilometrin päähän ja koittaa sieltä, vai jatkaa yrittämistä tässä hyvin epävarmassa paikassa.
Totesin että mikäli klo 11.55 mennessä en saa kyytiä, siirryn toiseen paikkaan.
Olin seisoskellut paikassa suunnilleen puoli tuntia, kallista aikaa kului turhaan ja kello oli 11.55.
Pari autoa vielä vilahti ohitseni, hieman noituen nostin rinkkani olalle ja totesin että pakkokait se on siirtyä toiseen paikkaan.

Rinkkaa selkääni asetellessani kuitenkin huomasin että toinen ohitseni vilahtaneista autoista pysähtyi.
Kuski hyppäsi ulos autosta ja huitoi minulle.
Toivoin että pääsisin auton kyydissä edes moottoritien varteen asti ja siellä voisin yrittää saada paremmin kyydin.
Autossa oli kolmehenkinen perhe ja he olivat matkalla mummolaansa.
Mikä parasta, mummola sijaitsi Saksan ja Hollannin rajan lähellä olevassa kylässä nimeltä Krefelt.
Aivan mahtavaa.!!
Olin siis jälleen ehkä maailman onnekkain, sillä sain heiltä kyydin todella kauas.
Automatka sujui leppoisasti, välillä rupatellen koko perheen kanssa, välillä perheen pojalle valokuvia näytellessä jne.

Perhe jätti minut isolle levähdyspaikalle, joka sijaitsi moottoritien varressa.
Perheen isä epäili hieman, olisiko levähdyspaikka hyvä spotti saada kyyti.
Mutta totesimme että se on paras lähistöllä oleva paikka ja sanoinkin että minulla on tarvittaessa monta tuntia aikaa, koska pääsin heidän kyydillä todella pitkästi ja nopeasti.
Itse olin paikan suhteen aika luottavainen, liikennettä oli paljon ja autoja kävi levähdyspaikalla jatkuvasti.

Vaistoni osuikin oikeaan koska alle 10 minuutissa olin jo matkalla Eindhoveniin.
Jonkin tovin juteltuamme kuski kysyi kellostani, tai siis polarin mittarista.
Kävikin ilmi että kyseisellä herralla oli kohtalaisen kova tausta triathlonista ja ironman-kisoista.
Olipa mukava yllätys tavata tällainenkin ihminen matkan varrella.
Perillä Einhovenissa olin käsittämättömän nopeasti, aikaa kului ehkä 4 tuntia, ei huonosti kun kulkee liftaten.
Hostini olikin vielä töissä ja odottelin häntä jonkin aikaa ulkona.
Kun hosti tuli kotiin, tarjosi hän minulle perinteistä Hollantilaista ruokaa, eli muussattua perunaa ja pinaattia, sekä makkaraa.
Ruokajuomaksi sain paikallisesta panimosta olevaa olutta.
Kylläpä maistuikin..! :)

Illalla lähdimme käymään hostin kaverilla jossa vietimme iltaa rupatellen, katsoen mm. the walking deadin uusimman jakson ja saimpahan jokusen oluenkin vielä lisää.



Lauantaina herätessä aurinko paistoi, linnut lauloi ja olo oli mitä mahtavin.
Erittäin outoa oli käsittää että pihalla oli +20 astetta lämpöä...
Samaan aikaan Oulussa oli satanut jo lunta..
Taas oli sellainen aamu että sai vain olla ja rentoilla.
Toki "hieman" viestejä piti pommittaa taas pitkin päivää couchsurfingissa.
Tarkoituksena oli viettää Eindhovenissa kaksi yötä, tosin kahden eri hostin luona.
Olimme sopineet toisen hostin kanssa että tapaamme klo 18, hänen osoitteesaan.
Ensimmäisen hostini kanssa lähdimmekin päivällä hieman kiertoajelulle, kaupungin lähikylään, jossa näin mm. pari Van Goghin maalaamaa paikkaa. Vanhan kirkon ja myllyn, ihan mielenkiintoista oli nuokin paikat nähdä.
Seuraavaksi suuntasimme kaupungin keskustaan kiertelemään ja katselemaan paikkoja.
Sekä tietysti hankkimaan ruokaa, Eindhoven osoittautuikin tosi hyväksi koska jokaisesta paikasta jossa ruokaa kävin kysymässä, sain myös jotain.
Tosin kumpi sitten onkaan parempi vaihtoehto, se että saa jokaisesta paikasta vähän, vai se että saa yhdestä paikasta kerralla enemmän.?



Päivä kului nopeasti ja pian olikin aika tavata uusi hosti.
Menin osoitteeseen ja täytyy todeta että hieman ihmeissäni olin, ovi oli sivukujalla aivan kuin se olisi erään baarin takaovi.
Soitin ovikelloa ja ovelle tuli mies joka esittäytyi hostini kämppikseksi.
Asunto sijaitsikin baarin yläkerrassa ja kämppään johti ehkä maailman jyrkimmät portaat.
Porukka oli leppoisaa, mutta wifiä emme saaneet toimimaan.. oijoii, eihän nykyihminen pärjää enää ilmanen nettiä.
Nojoo, itseasiassa itselläni ei ollut vielä seuraavalle päivälle yöpaikkaa tiedossa, enkä myöskään tiennyt mihin päin Belgiaa suuntaisin.
Joten netin käyttöön saaminen oli oikeasti tärkeä juttu.
Hostini kanssa menimme naapurirakennukseen, jossa sijaitsi jonkin taiteilijaryhmän tilat ja saimme käyttää heidän wifiä.
Pitkän tovin koitin yöpaikkoja hankkia kunnes totesin että pakko varmaan seuraavana aamuna koittaa päästä kaupungin keskustassa nettiin ja päättää sitten mihin suuntaisin.
Juuri ennen poislähtöä sain kuitenkin viestiä ja yöpaikka järjestyisi Antwerpenissä seuraavaksi yöksi.

Näin ne asiat taas lopulta järjestyi ja lähdimme hostini kanssa laittamaan ruokaa ja rupattelemaan mukavia.
Illanpäälle lähdimme käymään vielä katsomassa Eindhovenin yöelämää ja kyllähän se hieman hurjemmalta näytti mitä Oulussa.
Yksi merkittävä tekiä on se että yhden kadun varteen on tungettu noin 50 baaria. Väkeä oli ihan riittävästi..



Sunnuntai... puuh mikä sunnuntai.
Aamulla ei ollut aavistustakaan mitä olisi edessä.
Herättyäni lähdin kaupungin keskustaan bongaamaan wifin, tarkastamaan vielä tärkeät viestit jne.
Tämän jälkeen muutama kilsa kävelyä ja olin taas liftaushommissa.
Noin tunnin jälkeen eräs nainen kävi sanomassa minulle että on menossa hieman eri suuntaan, mutta voisi minulle kyydin tarjota. Hetken asiaa mietittyäni totesin että kyseisetä paikasta on myös suora tie Antwerpeniin joten päätin naisen mukaan lähteä.
Nainen oli matkalla Bergen op zoomiin ja jätti minut lähellä olevalle huoltoasemalle.
Huoltoasema oli aivan moottoritien vieressä ja oletin että siitä olisi helppo saada kyyti, mutta nyt olin pahasti väärässä..
Huoltamon kiihdytyskaistan luona parisen tuntia turhaan kärvisteltyäni totesin että minun on pakko siirtyä muualle.
Noin neljän kilometrin päässä oli Bergen op zoomin keskustasta moottoritielle johtava tie.
Päätin suunnata sinne, toivoen että paikka on liftauskelpoinen.
Kieltämättä niskassa, selässä, jaloissa ja olkapäissä alkoi jo tuntumaan että tämä päivä on ollut vähän erilainen.
Mutta paljon oli vielä edessäkin, oikeaan paikkaan päästyäni totesin sen olevan aivan hyvä liftaukseen.
Paitsi ettei kukaan pysähdy ottamaan minua kyytiin.
Mielessä pyöri mitä tehdä, yrittääkkö saada kyyti takaisin Eindhoveniin jossa yöpaikka järjestyisi, pitäisikö jäädä kyseiseen paikkaan ja yrittää kärvistellä pihalla jos kyytiä Antwerpeniin ei järjesty.

Monen tovin jälkeen kuitenkin yksi autoista pysähtyi ja kuski sanoi menevänsä Antwerpeniin,  vihdoinkin..!
Aikamoinen helpotus oli päästä perille.
Mutta kuinka voi olla että toistaiseksi tämän reissun toiseksi lyhyimmästä liftauksesta voi tulla noin pitkä.
Hommaan meni noin 6 tuntia.. ja matkaa oli reilu satanen.
Ughhhh, toivottavasti montaa samanlaista päivää ei ole edessä.

No iltahan kului lähinnä sohvalla löhöillen, netissä surffaten ja toipuen päivän koitoksesta...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti